Iltapuuhii

Ain yritän ehtii pihakiarrost tekemää viäl vähä valosamppaa aikaha, mut huamaan, et koko aja se käy vaikkeemmaks ja vaikkeemmaks. Eiku ottalamppu päähä, kori kyytihi ja menoks - pilkkopimiäs vaiks. Ni sillai ei kompastele tai törmäile mihinkää.

Sel lisäks saaki tottuu tähä, et nyv voi JO ain välil olla VALOT talousrakennukse ylisil, misä ei aikasemmi ol pimiäl ollu KOSKAA valoi. Se ku o ollu vaa heinävaraston talon karjal, mitä se sit millonki onki ollu, enne meit, talon valmistumisej jälkeisel ajal. Lehmä tai pari, lampait, ehkä kanoiki, mitä ny naapurustoo on asiast päässy puhuttamaa. Siis tää ov vähä hämäräm peitos, ku ei ol mittää "kirjoil" tällassii asioit.

Ja sikku saaraa saunaa, ton ylisev valon alapualel siis, alkaa kyhäämää, ni käytännös siälläki om pakko iltasi valoo pittää, jos meinaa nährä mitä tekkee. Nii äkkii se hämärä nyjjo hiipii. Pittää muistaa laittaa piipum pääl verkko, ettei naakat kevääl men pesimähä siihe, ku pesimäaikan ei sit enää saa piippuu purkaa, muttei me nyv vaa enää tänä vuan sitä purkuu ehritä tekemähä millää. Viäl puuttuu lattiaa ja seinää, ennenku saaraa ruvet siirtämää kevyest pressukatoksest kamaa sisäl. Niil kaikil ku pittää ny löytää muu paikka, ettei tonne saunatilaha voi talveks laittaa - siihe tyssäis sit meijä remppa kokonas, eikä olisisis tarkotus. Vaiks hittaammi tää ny etenee, ku kesälomal, ku remppa-aikaa ov vaa illat ja viikolloput, ja niissäki välil o sovittuu muut puuhaa, mikkä kans pittää tehrä. Mut eipähä touhuilut lopu! Ei tartte peukaloit pyäritellä!

Illal siis napsin ny kaik olemas olevat tomaatit kyytihi, mahrollisimma hyvi viäl nois omis tertuissas, ku sellasen ohjeen löysin, et kypsyvä "varren" kans paremmi ku kokonas ilma. Saa nährä. Kukkuralline korilline tul. Sinne alle jäi ny yks melkkest kokonas värii oranssiks vaihtanu paprika kans. Talouspaperim pääl uunipellil ja uunihi turvaha kissoilt ja koiralt. Ja yks omena kyytihi. Ku kokkailee, pellin saa nostaa poijes, kuha valvoo asiaa...

Kurkut jää viäl, niis näyttää ytyy viäl löytyvä, ja muutama täysvihree paprika. Kasvustot vaa seuraavaks tomaateist ales ja ulos kasvarist kompostihi. Toisist pikkukasvareist viäl tullee jokune tomaatti myähemminki, ettei tää satokausi ny just tähä tyssänny niittenkää osalt viäl. Hajautettuna hyvä! 😄

Iltakävelyl ystävän kans

Laiteltii autotallin seinii töittej jälkkee, ja ku päätettii päivä lopettaa, ni lährinki ystävän kans kävelylenkil.

Ei voitu vastustaa näit kameran "hauska"-kuvii kokeilemast. 

Kuivaa ja sopivan lämmint, et hyvi uskals osan hommist siirtää ulos, misä saa pöllyttää rauhas sahampurui eikä tartte pelät osuvas seinihi tyäskennelles. Harvinaist tänä kesän, ettei ees ollu yhtää satteen uhkaakaa pääl.

Kaks naist hörötti ja nauro katketakses keskel peltoi. Traktori ajeli eestaas läheisel pellol ja kääns maat, mut uskon, ettei sin traktorin sisäl sentäs (toivon) meijä naurunkäkätykset kuulunu. 

Olipa se terveellist kävelyy, yhristettyn nauruhermoje testailuhu, et ny löytyy vattalihaksii (?), mitä ei viäl aamul tuntunu oleva olemassakaa. 😝

Syksykuvii pihalt

Syksyv väreis ja ei nii syksyssii värei. Molemppii löytyy.

Humala ja villiviini.

Tarhapiisku.

Hortensia.

Iltasato iltalenkilt kyytihi.

Ja viäl o "noukittavaa".

Lähikoivut.

Villiviini, taustallas kelloköynnös.

Kelloköynnös kukkii yhä.

Ja löytyy siämenpalluroit vaiks kui ja paljo! Oon jo mont keränny talttehe, mut ootan, josko joku näist ulkon kasvavist ehtis ruskettuu (tuleentuu), ni olisisis viäl varmimmi itävii siämenii sisäl.

Oman pihlajan marjat alkava pikkase punastumaha, ova ollu vahvaa oranssii tähäs saakka.

Omppuiki löytyy puust viäl.

Kehäkukkii.

Koristeomenapuun "satoo" - jääväk kyl puuhu, ne eivä kelppaa ees linnuil.

Ruskeit haapoi. Nykku tulis tuuli, ni näähä tippuis het maaha.

Ja viäres viäl ihav vihreit lehtii puis, mittää aanaustakaa syksyst näist ei nää.

Pensashanhikis käy pörriäiskuhina. Jokune perhonenki piipahtelee paikal aika ajoin.

On se syksy!

Jännäste ny näyttää syksy silt, ettei tota ruskaa ehri pahemmi tullakkaa, ku lehret puttoova sitä enne jo! Yleensä tää juttu johtuu kuivuurest, mut ny o satanu koko kesäm melkkest joka päivä jonkuv verra. Mut joo, myännän, et ehkä se määrä ov vaa valunu maampintaa pitki ojihi. Peruskuiva maa, savimaa siis, ku ei oikkee äkkii "märkäne", ni se kuiva maampinta vaa ohjaa kaiken poijes.

Tosa ku isäntä kaivo kirsikkapuul monttuu, ni katto, et pinnal o sellane vajaa sentti kosteet maat, ja sej jälkkee se o iha rutikuivaa - ja kovaa. Ei pelkäl lappiol kuappaa saanu aikaseks, ku pit ottaa jykevämppii varusteit avuks. Eli se ON kuivaa, vaiks ruaho siin maam pinnal onki ollu ylemmäärin kosteena koko kesän. Pitäs tulla sellane kunnon sareaika, mikä ehtii kosteuttamaa maataki. 

Villiviini on kyl alkanu jo toises paikkaa vähä punastumaha, toises ov viäl ihav vihreenä. Jos ees jottai värii hetkeks aikkaa saarais tähä pihallekki. Vaahterat meil ei oikkee koskaa ol näyttäväste ruskannu, ehkä ennemminki ruskettunu. Siis ei kunnon keltast, eikä varsinkaa punast. Naapurin pihavaahterast oon välil saanu "lainat" askarteluihi lehtii, ku oon johonki tarvinnu. Omat puut vaa tekevä "kiusaa". Hah!

Lisäks huamasin ny, et ku o joutunu luukkuu pitämää kasvarist kii, o alkanu tomaattie varsihi tulemaa homet ja sehä sit tyssää tomaattie kypsymisen siihe, aikalail. Eli alkaa ol sit jo aika vähintäs noi tomaatit ottaa poijes ja toivoo, et ees joku niist punastuisisis sisäl viäl. Niit o aika paljo siäl, kummiski. Kurkut näyttävä kans vähä kärsivilt, lähinnä lehtie väritykselt, mut homet ei näy. Mites käytät lannotet, ku kasvaris on nii kosteet, et multa on koht litimärkkää? Pittää ottaa piän "touhuhetki", et saa noi homeet poijes kasvarist pian. Mites se ilma siäl kasvaris vaihtuis, ku ovi ja luukku ova molemmat kii, mut ei voi aukikaa pittää. Nykki men +3 asteesee kylmin ulkoilma, sisäl +7, eli ei tosa ny kamalaste valinnav varaakaa oo. Päivisi sentäs viäl uskaltaa luukkui ravottaa.

Muavikasvaris, mis ovi o ravollas koko aja, ku siint o vetoketju rikki, on kaik viäl ok, vaiks toine chili jo tosa vähä aikasemmi tuntu saanee jonku paleltumise, jollai myräkäl. Torennäköseste siis tullu liijan kylmää vetoo suaraa kasvustoho, mitenkää tiivis ku toi ei ol, muutonkaa. Maan osalt ei seinämuavi ol iha maas kiines koko matkalt ja kasvavat ruahot nostava sitä viäl ylöspäi paikka paikoin. Oon yrittäny niit välil kitkee ja asettaa uurestas paremmi, mut koht ne taas siält nouseva...

Aattelin ottaa aurinkoissii, syksyssii kuviiki tähä, mut enpähä sit muistanu ottaa puhelint lenkil mukkaa ollenkaa, ja tein pihakiarroksen sit lenkim pääl het. Ehkäpä niit viäl myähmminki ehtii. 😏

Voi, mikä viikolloppu

Kyl me sit ehrittii, kaikellaist. Melkost vipinää, mut onneks iha mukavaa touhuumist! 💙💚

Ja -yllätys-yllätys- kuvat iha sekasin taas. Täl mennää! Otettii poikie kans hauskoi kuvii, mitä en voi tänne laittaa. Naurettii iha katketaksemme, ku ne ol tosi hauskoi! Kissat tunki sit sylihi het, ku pojat antova tilaa. Ol sit otettava söpöyskuvat kissoje kanssaki. Nipsu ol haastava, ku ei pysyny paikoillas lainkkaa, pukkaili ja tökkäili naamaa koko aja, mut siin se nyssit kummiski jonkullaine otos tuli.

Tiatokonepelii tul vaarin kans koodattuu ja kehitettyy, nyt tais jo olla kolmas "kenttä" valmis, neljättä alottiva. Ain sillon tällö, piänii hetkii. Ei liikkaa ruutuaikaa yhteem pötköhö. Näät pojatha kyl liimaantuis ruurun ettee, jos vaa itte saisisiva päättää.

Mut tul sitä sit muutaki tehtyy: väriteltyy minecraft-kuvii, selattuu Pokemon-lehtee ja pelattuu Pokemon-korteil, lehrem mukan tul taas muutama kortti lissää. Spinnerikki ol ny taas käytös pitkäst aikkaa oikkee urakal. 

Vanhempi pojist o innostunu kokeilemaa virkkaamistaki, ja siitähä se ajatus sitte lähti...

... mummun vähä haastavast lankast, mis tahto koukku lipsahtaa "vääril uril" välil, pitkä pätkä ketjusilmukoit ja sit liimattuna paperil. Vaiks ol poika jo koton tehny pehmolles pipon, ja hianoste oliki tehny! Et ossaa kerroksiiki kyl. 

Lennokkei olttii heittelemäs monee otteesee, säittem mukkaa. Piän kuuro ja ripsottelu ei viäl haitannu, mut kunnon kuuros ol mentävä sisäl kuivattelemaha. Usseemma kerttaa pit siirtyy sisäl turvaha.

Mun omat iltapuuhat siirty siihe aikaha, ku pojat olivaj jo nukahtanu. Vaari jäi sisäl turvaamaa unii, et sain Islan lenkityksen hoirettuu, ja pihakiarrokset ain hoirettuu.

Kynttilät kasvarihi. Kirkas taivas tiätää kylmää yät... Ei luavutet viäl!

Vaniljakastike-omenapiirakka. Tais tul enempi aikuseem makuhu, mut pojat söiväk kyl tota reunaa, enemmä, ku itte "piirakkaa". Hah! Jos olisisis pakkases tilaa, ni täst oltais taas saatu täytet vaiks kui. Ny ollaa syäty tätä välipalan, jälkiruakan, aamupalal ja iltapalal, hah. Noh, viättii me heil kottikki vähäse, jos siäl sit aikuset makustelis kans jossaikohti, vaikkei pojat tykännykkää.

Sit nostettii ny kaik porkkanat, mikkä viäl ol jäljel kasvilavas, ylös. Apulaine ol innol mukan ja oppi ny kattomaa, milt porkkanan naatti näyttää. 

Lisäks ol mukan vaarin kans, ku laittova talvisuajii puihi: omput, päärynä, hevoskastanjat ja piänet tammenalut. On kyl ain hurjan ylpee, ku saa tehrä jottai "oikeeta". 💛 Ja sit vauhris välil napostella herneit, mitä oj jäljel, ja kurkkui, ja omppui. 

Jahas, ja tännehä se sit "putos" tää Pyry-kuva. Pyry olisisis vaa halunnu hiakkapaperikiälelläs nualla mun kättä, ja ilmeest näkkee, ettei tykänny, ku otin kärem poijes. Hah! 

Mut ollaampa saatu monem mont hauskaa juttuhetkee poikie kans. Ja om myäs kiva nährä poikie yhteissii touhui ja toisiis turvautumissii. Kute et meinasin nuarimmal, et pariv viikom pääst oon aatellu nostaa punajuuret ylös (jollei ny joku hurja yllätyspakkane iske enne), ni hää ol kysyny isoveikalt, et montaks päivää kaks viikkoo o, ja sit tul silmät kirkkain sanomaa, et hän haluu sit tulla neljäntoist päiväm pääst taas mummu-vaarilaha, et pääsee auttamaa punajuurie nostos. Täytyy siis toivoo, et onnistuu kans. Täl pojal om meinaa norsum muisti! 😏

Tehtävälistan alku

Saa nährä, pystynks, ehrinks, päivittelemähä näit päiväm mittaa olevii tehtävii. Ny tul isännän kokkausaika, ja varas köökin, ehrin tehrä vähä muuta.

1. tehtävä - aamutoimet sisäl; pisut, pesut ja "pusut", kinttu, aamupala ja lääkkeet.

2. tehtävä - aamulenkki koiran kans. Olipa raikast, vaiks näytti akkunast kattottun lämpimält. Huppari ei ollu yhtää liikaa, ja ehkä olisisin tarttenu kevyemmät käsineekki kättee, ku ei tota Islan fleksii oikkee voi taskussakaa pittää. Tai siis voisisis, JOS se mahtuis taskuhu. Ei mahru.

3. tehtävä - pihakiarros. Kynttilät sammuksii kasvaris, luukku ravolles, kasteluu ei tarvittu, melkose kostee tila. Keräsin vähä tomaattei menohom mukkaa. Samate pari omppuu tul kyytihi. Mansikoil suu makkiaks. Yhre annoin Islal, ku isäntä ol palaveris (vaiks mä päätim pittää vapaapäivän, isännäl ei ol vapaat). Nam!

4. tehtävä - kurkkusäilykkeet - ja ku liänt jäi yli, laiton viäl noi piänemmät amppelitomaatit pikkelöiryiks samal. Ny pittää oottaa, et jäähtyvä, ni voi viär kellarihi. Pelkäsiv vähä, et mite kauva noi kurkut hyvänä säilyy, ku tää säilöntähomma vähä viivästy, mut ei onkelmaa.

Ehrin siis hyvi tän kuumalasi, -liämihomman tekemähä ennenku haen lapsellapset illemmal tänne. Ne paholaisenhillopuuhat jää viikollopuj jälkkee, ku tajusisin, et meil o kauppanouto tulos, ja sillo jääkaappi o ain tupate täyn hetke aikkaa. Et MIHI mä ne purkitetut uuret satsit olisisin saanu? Em mihinkää.

Ja sit siivoust (olkkari, köökki, makkarit, veski...), petiel laittoo ja sen sellast viäl eres. Mut ehrin kaik iha hyvi!

Mitäs muuta ku pihaa

Onha tää kesä yht pihal olemist ja kiärtämist, kitkemist, ruaholleikkuut, kastelemist, saronkorjuut. Iha hurjaste ei ol ollu terassiaikaa kyl, ku om melkkest joka päiväl myäs saret tullu, ettei ol viittiny noit pehmusteit kastella, mut jokusen kerra ollaa saatu nauttii oikkeenki ihanist keleist ja yhteisist hetkist pihasoffal ja syäty ulkon. Tosin just ystävän kans puhuttii, et viime kesä tuntu oleva samallaine, et mihinkää ei uskalla oikkee lähtee ilma sontikkaa. Jollei ny niit viikon kestävii sateit olisisiskaa, ni jo pikkanenki rankkasarekuuro kastelee kyl iha kunnol, ku kohral ossuu. 

Ja ny kuvat taas toimiva, vähä jännitin tätäki, MUT tuttuhu tapaha kaik kuvat men epäjärjestyksehe. Et se juttu ei ny ainaskaa korjaantunu, vaiks jottai siäl taustal ny kuvihi liittye on tehty (ku eilä aamuste ei toiminu).

Tosa vähä aikkaa sit aattelin, et ainoot kukkivat kukat meil pihal ny olisisis noi piiskut, ku niit om piän keltane piristyspuska takaterassiv viäres (ku olisisis vaa kelit ja mahrollisuus nauttii siit näkymäst). Mut löytyyhä nää kaunopunahatut kukkimast erelles. Iha yllättävän kauva kukkiva, ku heinäkuun pualivälij jälkkee alottiva, ja viäl kukkii. Isot kukat näissäki, mut eihä niit tualt tiält siltikää nää. Pittää tul iha lähel.

Isännä kuivattamat chilit säilyttivä ny paremmi punast värii uunis, ku grillis viimeks menivä iha mustiks. Iha hyväm makussii ova molemmat kyl. Isäntä meinas ekaks, et jos laittaa poijes ne mustat, ku nää ova NII kivan näkössii, kiiltäväpintassiiki, mut mä meinasin, et ku se kuivaamisev vaiva on nähty, eikä ne kummiskaa PILAL ol, ni annetaa olla. Purkis ei ol tiivistet kannes, ni se ei ol ilmatiivis, ettei sisältö homehru, hetken isommalti ravollas, et mahrolline lämpöhöyry viäl pääsee purkist ulos. Oletus ny olisisis, et päästäis näil, punasil JA mustil, pitkäl talveeki, toivottavaste kevätpualel asti. Iso purkki tääki o, ku täsä o pellilline chilii.

Paljoha me chilii käytetää, et pittää ol poikie kans varovaine, ettei ihav vaa omam maum mukkaa lisäile, vaiks vanhempi mausteisest ruuvast tykkääki, ni nuaremp jättää sit kyl taas syämät. Omal lautasel saa lisätä kaikkee, mut ei saa perusruakkaa laittaa liija vahvaste maustetuks. Eikä varsinkaa tuliseks.

Nii, ja kukkiiha noi vähä kärsineet (paikka tulvii rankkasateis, ja lumie sulamisis, ei paras paikka siis) pensashanhikitki. Taustan mäkimeiramit (kukkapenkis) ova lakoontunu rankkasateis, mut kyl siäl viäläki melkone pörriäiskuhina käy, vaiks perhossii ei ol enää nii kamalaste näkyny, mitä aikasemmi.

Ja isäntä, se meijä "puuvastaava", päätti ny lisät meijä pihal urakal tammii. Tehrää sit tammimettä, ku kerta tuntuu, et paljo muit puit ei täsä suastu kasvamaha. Terhoi jonku neti ohjeel kosteesee hiakkaha, talveks viileesee ja pimeesee paikkaha, ni kevätpualel pitäs alkaa näkymää, lähteeks kasvuhu, vai ei. Terhoi o yhres lootas joku parisenkymment, et kuha ny ees muutama lähtis. Ja näi ku toivoo, ni kaik lähtevä kasvuhu, ja haa, ei meijä piha-alueel kyl mittää kuuttakymment tammee mahru. =P Mitäs sit? Ku ei mittää itte aikaseks saatuu raaski poijeskaa heittää... 😝 Tammenmyyntipiste pystyhy? Ha!

Ja sit tää kaunopunahattukuva, mikä olisisis kuulunu ol koko päivityksen eka kuva, Se o jännä iltataivast vaste. En välttämät kyl itte tunnistaisisis, jollen tiätäis, mist kuva o otettu. Sevverti pilvetön taivas illal, et pit laittaa kasvarihi yks ylimääränenki öljykynttilä lämmittämähä, ettei pakkane purase. Lopult ei onneks pakkast ollu, mut kylmäks men. Alin lämpötila mittarim mukka +5 ulkon ja +8 kasvaris. Muavikasvarin tilannet en viäl tiäräkkää, siin o oviaukkoki ain ravollas, ku siit o vetskari rikki... Loput chilit ja jokune tomaatti olisisis siäl viäl kasvamas - ja kesäkurpitsa, mikä näytti alkava uurestaa kukkimaa, vaiks toiveit sarost ei kyl enää ol.

Mut täst ne viikolloppupuuhat alkava. Luavutin tyäpäivän täskohtaa ens viikol, et saan kaik tehtyy, mitä pittää. Kivaa tiaros, kummiski! 💙💚