Köökkii

Eilisest viäl. Aamuha alko pakkasel, ja ku pit sinne kissoi lähtee hoitamaa, ol lährettävä autol liikkeel, vaiks siin ov viäl kesäkumit al. Aamulenkil tul kyl sit testattuu tota tiät, et vaiks ol kostee, ei ollu liukas, sentäs. Et ton parin kilsam matkan uskalsin lähtee ajamaa. Täsä toi nopeusrajotuski oj jo iha sopivaine tähä.

Melkose tiukas kyl ol toi jää, et pit hetkeks laittaa auto käyntihi, et pehmeni. Pelkään ain, et painan klasin auton sisäl (niinki OM muute mul käyny, oliskos ollu datsunin, ku en ain näit automerkkei muist, sivuakkunan kans aikanas). Uussi krapoi ollaa säännöllisiv välein osteltu, et olisisiva vanhoi paremppii. Joskus onnistuu, joskus taas ei. Ehkä saarais talvirenkaat al tänäpe, jossaivälis.

Ja mikäs siin, et taas o yks paikka "vanhan" näköne. Kaik nykyset rempat tuntuva oleva sellassii. Hah! Eli ilmastointiputket ja sähköjohrot jäi kaik noitte ylälistoje taa piiloho. Ja ku yläosa tul valkoseks, tuntu, et koko köökki valastu vähäse. Se avoin yläosa ol nii tumma, vaiks se oliki täsä paljo valkoste johtoje vallottamaa tilaa.

Ja mikä ihanint, saatii toi meijä köökim pöytä taas enempi tyhjäks, mitä ny leipäloota siihe pääl jäi. Mut ny o pölyi ja rasvaa pyyhitty, heitetty kamaa poijes aika surutta, mut silti sitä tavaraa vaa o.

Olkkari o yhä mullim malli, ku veskin ja eteisen katto ovav viäl tyän al, mut eiköhä jottai täsä tänäpekki tapahru. Tuski kaik viäl valmiiks tulee, mut yritys olisisis et enne ens viikolloppuu, jollo meil on tarkotus vähä kekkeröirä tätä isämpäivää ja isännä synttäreit samanaikaseste, ni tarttis alakerta saar siihe kuntoho, et tääl voisisis isommal porukal liikkuu. 😁

Kissanhoitoo

Ystävä o hoitamas tosa aikasemmi kualleen miähes tyäkämpän tyhjäämist, ja kissat jäi tiätty kotti, ettei tartte pittää ovii nii tarkkana silmäl (karkulaissii ova, jos tilaisuus tulee). Ikävä homma muutonki, joka tapaukses siäl.

Ei tää välttämät ny omaankaa aikatauluhu kaikkeist parhain aika ol, ku töit o rästis noitte sähkötöitten takii, mut jatkoin sit taas töit iltahas saakka, onneks pystyn joustamaha. Helmi söi namipalan, minkä hälle annoin, ja kamera vaa ei pysty ottamaa sillee noppeeste kuvaa, et olisisis terävä tullu. 

Kamera ku o koko aja hittaamp ja hittaamp. Vaikkei ol mikkää vanhakaa viäl.

Ilo-kisu taas asettu ovev viärel, etten vaa unohra, et muitte puuhiel lisäks hänel olisisis ulkoiluaika.

Ja oma reviiri pit sit katsastaa, alottae omast takapihast.

Ruahooki viäl siält puist tippuneitte lehtie lomast löytyy. Hetken aikaa.

Kiipeilyki on kivaa.

Ja vaik Ilol olisis ollu matka johonki toisaal, ni ku vaa kyykistyn ja höpöttelem menemää, ni siält hää tulee! 💙

Tabbykuvio on kyl hyvä väri maastoutumist aatelle. =)

Olipa kiva reippailu!

Putkihommii

Iltahommina isännä töittej jälkkee uus ilmastointiputki liäsituulettimest hormihi.

Tyäntarkastaja tiätty hommis mukan, niinku ain. 💙

Iha siistin näkönehä siit tul, vaiks ne muurin tiivisteet oliki melkose suttust hommaa, mut tul tehtyy. Sit saa koht alkaa näit koteloimaa, eli siis palauttamaa nää ylälistat kaappiem pääl takasi paikoilles. Menee koko ylähommelit sit sillä piiloho.

Mut ku ei viäl ton touhun takii haluu laittaa hyllyil tavaraa, ettei ne tul ales, ni eiks meijä veivuatohälytyski sit pamahtanu pääl. Jo olemas olevie kamoje lisäks pit löytää paikat roskiskaapin tavaroil, et etittii syyt sil, et MIST se vesi välil ryäpsähtää! Mut mittää iha oikkee selkeet syyt vaa ei näy oleva. Pääryttii siihe, et irrotetaa allas, lisätää uuret silikonet välihi ja kiristetää oikkee kunnol ne puristimet, ni siin menee sit ainaki yks mahrolline roiskauspaikka poijes.

Itte oon lähinnä vaa välil käyny ojentamas aineksii, pyyhkeit ja sellast, ja sit taas isäntä luavutti suaraa sen kaapin "ahtaamise" mul, ku meinas, ettei hän saa MILLÄÄ sitä kauheet tavaramäärää järkeväste takas kaappihi. No, mä sen kyl miälelläs teinki, ku haluun, et ne asiat siäl ova lookisis paikois; astianpesuun liittyvät yhres, uuninpesuun liittyvät omas nipussas, harjat, patapadat ja muavipussit (roskapussit) helposte saavutettavis, ja viäl kasveihinki liittyvät jutut omas ryhmässäs, et saa äkkii kattottuu, tarvitaaks lissää nii, ettei sit siäl takan ol jottai, mitä ei ol huamannu.

Ny ei kyl jaksa enää aatellakkaa mittää uure homman alottamist. Koht iltalenkil ja sit peti jo kutsuu.

Valmista!

Haa! Nyt om melkose hyvä fiilis! 💛💕 Sähköt on TEHTY! Mist ISOISO kiitos meijä pojal, joka tek tän urakan. Säntillisest, hualellisest ja ajammukaseste! Nyv viäl nää meijä omat jutut, eli...

... koteloinnit (yläkerta, köökki) sekä veskin ja eteisen alakatot, mikkä ei toho sähköhommaha sinänsä enää kuulukkaa. Kunha tehrää, et saaraa vähä johtoi piiloho. Niit tehrää itte iltasi ja viikolloppun loput. Oletus olisisis, et saatais ne äkkii alt poijes. Siv viäl mittaukset ja tarkastuspöytäkirja, ni o kaik hommat tän suhtee sellases vaihees, et saaraa keskittyy iham muihi juttuihi.

Ja tähä rempan keskel se sit nuahoojaki tupsahti.

Ny on tääki homma siis tehty, ja saaraa turvallisim miälin poltella takkaa seuraavan vuaren taas. Tää ol valmis noppeeste. Auto ajo pihal, suajaukset sisäl, kolari katol kolistelemaha, takam putsu, siivous, lasku kättee ja menox. 😀

Ja täst viimisest neuleest ny tul lähinnä liivi. En uskaltanu lähtee kovim pitkii hihoi tekemähä sit, ettei lanka lopu keske, ja tää karvane, mohair-tyyppine lanka ei ol mittää kivaa purettavaakaa. Vaiks muutonki INHOON sitä puuhaa yli kaike, helpommanki langan kyseesolles. Mut tällane siit nyssit tuli.

Ny hirastuu taas käsitöitte tekeminen (vaikken viäl ees tiär jatkanks ristipistoo, mihi valaistus aiheuttaa ny haasteit, vai jottai muut), ku tyäpäivät tasottuu, ku ei tartte men sähkökatkoje ajaks toisaal. Saa yhtäjaksoseste tehrä hommii. Ny vähä rästitöit iltasi ja varmaa vähä viikollopullaki. Ku ei ol kettää kelle delegoira hommii, ni ittehä ne vaa o hoirettava. Positiivine onkelma tääki, toisaalta. Tyät tarkottaa kummiski ain sitä, et sitä rahaaki o torppaha tippumas jollai aikavälil lopultas. 😍

Riittää, ei riitäkkää

Uurellaine lanka, uuret kujeet, mist ei voi etukättee oikkee tiätää, et mite menee. Ny ol 450g ohkast pörrölankkaa, ja aattelin, et voisisin siit saar ohjeem mukase pairan aikaseks, piänin muutoksin (helma lyhkäsemmäks, kuvio erillaiseks ja U-kaula V-kaulaks).

Noh, en tiär MIHI tää lanka om menny, mut ei täst piänest loppukeräst enää kaksii pitkii hihoi tehrä, vaiks mitä yrittäis. Et eiku suunnitelmat men uusiks... Ei auta!

Täsä o ollu noi sähkötyät tual toimistos menos, ni ei ol päässy niit "oikeit" töit tekemähä, ku pätkittäi, ni paitaa oon päässy yllättäväm paljo tekemää. Kattotaa, mites kauva ny täs loppuhommas viäl menee. Noi "päivätyät" ku siirtyy nyssit osaks iltasillekki, et saan kaike ajallas tehtyy. Tätä tää välil.

Vähiin käy ennenku loppuu

Johrotushommat alkaa lopultaki olemaa ihav viimessii vail valmiina. Sit päästää tekemää taas niit kotelointei ja kattohommii, et saaraa ne johrot piiloho. Eli TAAS remppaa, mist ei oikeest jää oikkee mittää näkyvää (putkihommat jäi piiloho, lattiast näkkyy vaa piän osa ja ny sähköt...). Mut vaikuttaa kaikki kummiski asumisviihtyvyytee ja turvallisuutehe. Ei karuta, et tul tehtyy!

Toimisto se viimisin huane, mikä tulee kuntoho. Sit puuttuu vaa enää pesutilat, mihi uusitaa lähivuasin koko lössi: lattia, putkisto, seinät, katto, nii samal ne menee sit sähkötki. Ei viitti ny täsäkohtaa lähtee uussii vetoi tekemää väliaikaseste. Noit saunan jutut ku o kummiski niit viimossii tehtyi enne meijä tänne muuttoo iha satavarmaste, ni mennää täl viäl tovi.

Kamppeit ku o sähköjohtoje tiält siirrelty, ni löyty kissoje matatabi-tikkuki, mist Pyry riamastu. Joha sitä hetki heiteltii, sit halittii ja lopuks nakerrettii. Kissoje hammasharja. 

Sisäsulaketaulu, se vanha, ojjo poijes, eli kaik torpan sähköt ova ny uures, mikä o paljo turvallisemp ku vanha. Näkyy, et tosa o alumperi ollu kolmen sulakkeen taulu, ja miätittii, et se o riittäny aikanas suurimpiirteis kahteen - kolmeen lamppuhu, ja siin se. Mut sillo täsä ol puuhellaa ja leivinuunii ja takkaa, mil torppa pysy lämpimän - ja yläkerta ol tyhjänä, sinne ei ollu ees kulkuu ennenku meit ereltävät asukkaat sen rappukäytävän sinne rakens. Kyl noil puulämmityksil alakerran saisisis oikkeenki helposte lämpimän pysymähä. Ny vaa on enää toi takka...

Aikas paljo o satanu taas, mut kyl se aurinkoki välil yrittää siäl pilvie reunoje ylitte paistella. Ny nii alhaalt, et osuu usseste vaa piippuihi, ku alemmas ei pääse. Piäniki mäki näköjäs estää sen maaha ast ulettumise. 

Ny orotetaa nuahoojan tuloo, et saa senki tiimoilt sit takkaa turvallisim miälin poltella, ku pakkaset tulee.

Repolaise marraskuun haaste

"Hilloatko - säilytätkö muistoja?"

TOKI! 😄

Lähiaikoje muistot ja tapahtumat o talletettu bujoihi. Näit siis o näät viimiset vuaret 2017 lähtie tullu erillaissii "askarrettuu". Osas o "koko elämä", osa on sit jo vähä eriytetty. Eli löytyy nii kalenterit, seurannat, ku päiväkirjamaisekki lurinoinnit, koristelut, piirtelyt... Nykysi o lissää siv viäl puutarhal, talol, terveysjuttuil, käsitöil, resepteil, lastellapsil ja mitä viäl, mitä just ny em muistakkaa. Näist löytyy printattui kuvii höpötyksines, vähä albumityyliseste toisinas, muitte juttuje seas.

Siit asti, ku sain ostettuu omam palkan rahoil kameran, mul o "miljoona" valokuvaa iha albumeis, piänempie tai...

... isompie kirjotuste ja turinointie kera. Näit albumei o parisekymment sisäl ja samammoine määrä taitaa ol varastom pualel viäl. Halusin nostaa nää, misä lapset ova mukan, sillee, et niihi pääsee helpommi käsiks. Näit selataa usseste ny lastellastenki kans, ja tää viimine albumi selattii läpitte pojan kans, ja pätkä siält ja toine täält luettii. Tul PALJO asioit miälee, mitä ei oltais muistettu, jollen olis niit ylös kirjannu. Yhrest lauseest voi tulla ryäpsäys senaikast tunnelmaa mukan. 💖🧡 Kute joskus iha yhrest valokuvastaki.

Joskus tallensin kuvii iha hurjat määrät cd-rompuil, ja niit taitaa viäl ol mont laatikollist varastos, mut eihä niit tullu sit sej jälkkee koskaa enää esil otettuu - eikä meil ol enää cd-asemaakaa missää, mis näit voisisis ees kattoo. Ne om menneen talven lumii. 😒 Mut enää en ol pelannu tilattavie kuvie ja irtoalbumie kans, vaa tilannu sit vuasittai noit kuvakirjoi, mitä ojjo tullu vino pino. Näitäki lapsellapset haluu aika ajoin selata. Kuka on kuka missäki kuvas? Eivät erota toisias, ku ova nii saman näkössii saman ikäsen ollu, mikä o heist nii hauskaa. 💙💜 Misä kuvas o tuttui ja heil tuntemattomii, tunnistavakko äitees, vai onks muuttunu niim paljo, et ei enää oikkee "äiteest" käykkää? Hauskoi hetkii.

Mut muistoi kyl tulvii miälee monest asiast, ehkä niit ei voi oikkee "hilloomiseks" kummiskaa sanoo. Muistan melkkest kaikkie kasvien antajat, pitkält ajalt. Ku hoiran niit, tulee monii asioit näist henkilöist ja meijä yhteisist ajoist miälee. Musiikki toimii tunnelmie tuajan, iha varhasee nuaruutee asti. Jokkut hajut myäs tuava muistoi miälee, mut niit ny ei myäskää "hillot" mihinkää, ne tuleva ku tuleva.

Muit sellassii varsinaissii muistoesineit mul ei ol, mitä säilyttäisisin sen takii, et jottai muistaisisin, vaiks kaikkellaist tavaraa hyllyt onki täyn. Osan esineist kyl muistan, et kuka ne om mul antanu, mut ev välttämät muist, et mikä se tilanne o ollu. Niihi kiinnyn enempi ulkonäöm perusteel, ku sem mukkaa, kelt ne oon saanu. Pöllöt, siilit, kissat... Hah! Jotenki lähel syränt, ni niit täst huushollist LÖYTYY kyl.

Muistoi om monellaissii, ja osa tulee miälee iha arjen tapahtumist. Mitä joku kirjottaa omast elämäst, tulee joku oman elämän tapahtuma esil, tai mitä joku kissa/ koira teki, ja mitä joku toinen lemmikki olis samas tilantees tehny samal/ eri taval. Näi sitä tulee myäs jo eresmenneit muisteltuu, yleensä sillee positiivisel taval, ettei tartte hautuumaal käyrä tai muuto erityissii muistelupäivii.

Tällaset "hillot" tääl. Kiitos, Repolaine, kivast aiheest! 💛