Kekseilyy

Meneehä se ilta näinki. Lapsellaps, joka EI ol mikkää "hillomaakari", eli siis syä letukki sokerin kans, ja jättää hillot muil, pyys, et tekisin kerroskeksei, mis ON hilloo välis. Ja lupas viäl syäräkki, kuha on mummun tekemää.

Määhä siit het miättimähä, et siitähä se yks yhteine puuha saaraa poikien kans, ku leivotaa yhres. MUT kokemus sanoo, et pittää testata ENSTE. Ja hyvä et testasin. Joo, EI ol tää keksipuuha mittää, mitä poikien kans voirais yhres viäl tehrä. Ihal liija hankala taikina.

Tai siis taikina ittessäs ei ollu kovinkaa vaikkia tehrä, mut sikku sen otti jääkaapist ulos, se pehmeni nii äkkii, ettem millää meinannu ees YHT pellillist saar siit sillee sujuvaste, ku alko jo pehmenemähä nii, et tarttu alustaha kii. En meinannu saar mitenkää järkevii klönttei pellil. Ja sit ne viäl levis kummaste uunis. Veittel vaa äkkii irti toisistas, ku olivav viäl pehmeit just uunist tulleina.

Sit kuivamaha ja taikina jääkaappihi jähmettymähä, et vois tehrä toisen pellillisen.

Hippase ku ehtivä jäähtymähä, ni pysyvä muarossas paremmi, mut iha hurjan murustuvii ovak kyl.

Ja se toine pellilline meinas viäl kärähtää uunihi, ku hosuin ja alotin sitä hillon käsittelyy, perunajauhol, ennenku sain pellin uunist. Ja ku tajusisim mite aika kuluu, ni hyvä etten käräyttäny sitä hilloo sit sil välil. Huh! Ei sais ahnehtii tekemissii yhtaikaseste!

Mut äkkiihä sekä keksit että hillo jäähtyvä, ja sain laittaa hillot keksiev välihi. Ja oliha siinäki miättimist, et mikä on se oikkia hillomäärä. Sikku pääsee maistamaha, vast tiätää, et onks ihal liija vähä... Täytyy kyl jättää lapsellapsillekki maistiaissii, ku ei näit kovim monttaa tullu. Tuplatyä näis "tupla"kekseis, heh. Ja muutama men palasiks täsä täytteen tursotusvaihees mullaki, ni ei tääkää homma oikkee viäl poikie kans kyl tulisisis sujumaha. Pipareitten kans sit, se taikina antaa myäte paremmi.

Tulipa tehtyy!