Päi seinää

Ha, eihä se ain tosiaankaa mee niinku suunnittelis (ja luulis). Kattottii tosa viime viikol, et piänte valmistelujej jälkkee päästäis viimeistelemähä tätä sähköremppaa, ennenku aletaa nikkaroimaa koteloit paikoilles ja maalailemaa niit vähä piiloho.

Juu, siis jottai johrotuksii ja jakorasioit o "hukas", eli jossai tuntemattomas paikas seinie takan. Ku ei ol sitä johtotunnistinvekotint, mil sais nää varmaste esil, ettei tarttis lähtee arvausperiaatteel koko kattoo tai seinää purkamaha, ni jonkimmoiste yritelmiej jälkkee pääryttii siihe, et jätetää vaa ne vanhat johrot sinne "jonnekki", ja tehrää pintavetona täysin uuret. Mittää iha uussii kotelointeikaa viitti tähä hättää miättii. Vanhat o auki, ja ne saaraa nätiste kyl kiineski taas.

Muttei siis homma menny iha aikataululliseste niinku oltii orotettu ja toivottu, mut eihä täsäkää oikeeste, mittää uut sinänsä ol. Ain se pakkaa näi vanhas talos käymähä. Ainaki tul ny vanha sulaketaulu saattuu jo kokonas poijes (ja selvis, et sen paikal o ollu joskus kolmen sulakkeen pikkutaulu), nyv vaa katkottii johtoje reijät taulust seinäl läpi ulos kylmäesteel, tai siis oikkeeste lämpimäl (villal), ja sit pakkelii pääl, et ei viima käy. Pinkopahvi siäl sulaketaulun takan seinää vaste ol, mikä ny enshättää vaa maalataa, ja fiksataa tapetil sikku köökki uuristetaa (ikkunoitte vaihron yhteyres viimeistäs, sit joskus, ku siihes saakka päästää). Et ei nää meijä rempat täsä ol (toviks vaa keskitytää toho talousrakennuksehe enste).

Mut syäräksemme saattii, siin töitte ohes. Pikkase hankaloittaa toi sähköhomma töit, ku pittää sillon tällö katkoo tiätyt linjat (pistorasiat, valot, lämmitys...), et saa uut johrotust siihe tehrä jatkoks. Mut eihä sil mittää mahra! Pääasia, et etenee, erelles, vaikkei iha niimpal ehrittykkää, mitä oltaissii haluttu. Olis auttanu erelliste sähkötöitte tekijöitte suunnitelmat ja muistiimpanot, mukku niit nyv vaa ei ol.

Pörrössii

Erinäisen apupoikan ollu täsä, mut väleis sit touhunu omii juttui. Sisäkasvei vähä raakannu. Siivonnu kuivii lehtii poijes, osa raakeist kokonas kompostihi. Ei nää kasvit silti tunnu yhtää vähentyneen, hah. Pessy pyykkei ja sen sellast.

Viilii välipalaks, ja meijä "tiskari" orottaa innoissas lupaa pääst "hommihi". Ei meijän koira suinkkaa ossaa kerjät, ei - muka!

Mut kyl ne kissakki ossaava. Oom päässy ny toist villapaitaa kainaloihis saakka pyärönä, ja välil toho tulee lähel tiukkaa tuijotust pitämää Pyry tai Nipsu - eiku tyä syrjähä vähäks aikkaa. 💙

Muutonki ain tarkkana täsä lähel, et mitä tehrää, mitä tapahtuu, löytyisisiskös välil rapsutuksii, tai vaiks vähä herkkuuki (kiitos!!!)? Pikkase välil häirittee se, et me ollaa yläkerras, ku alakerrast kuuluu kokkaukse äänii - ja varmaa niit tuaksuiki siält kulkeutuu. Jollei ny tuijotet siihe suuntaha, ni korvat hörölläs kummiski. Oliskos sellast ruakkaa, mikä "lipsahtais" omallekki ruakapaikal?

Menee se viikolloppu näinki

Hämärähyssyy, ajoittaist saret, sellane keli, ettei ol tullu oltuu mittää talvivalmisteluitakaa tekemäs pihal. Ain vaa miättii et "pitäis"...

Tää maasähkökaapelimyllerrys pihal alkaa jo itämää nurmen osalt, et eiköhä tää ens kevään ol äkkii peitos. Ei ainaskaa ny ol ollu kuivuurest pelkoo, et itäneet siämenet olisisiva kuivunu. Hah!

Kotelointei viäl tehtävän. Yläkerttaha seinäl ja...

... vessan kattoho ny enste.

Eteisen katto-osuus kans teon al, kunha ny saaraa päätettyy, et mihi ne tähä tarkotetut spottilamput laitetaa. Kaks, kolme tai neljä? Hmm. Nii tai näi, ni katto tähä viäl tulee! Saaraa johrot piiloho.

Tarpeistot o hankittu eilä, ja ymmärtääkseni nyssit alkaa kaik isommat ostokset olla tehty. Nippeleit viäl ehkä, jos niitit tai pirikkeet tai sen sellaset loppuva keske. Jonku tarjoukses olevan monitoimityäkalun (ei jääny mum päähä sen nimee) perähä isäntä viäl ryykäs, ku meinas, et se helpottaa tätä hommaa, ja sit tulevan saunan panelointie kans siv viäl myähemminki. Voi juku, mitä kaikkee laitet meilt löytyykää, ku ei ol harmaint aavistust ittel, et mihi niit voisisis käyttääkkää. Mut insinööril tarttee ain olla ne isot voimatyäkalut, toki! Powertools rules!

Haperoo lyhkäsemmäks

Jo pitkääm miättiny, et "jottan tarttis tehrä", mutten ol saanu aikaseks. Mite se kampaajan tilaaminenki vaa tuntuu NII vaikkialt ain? Pelkkä lyhennys ja muatoho leikkaus ei olisisis mikkää kamala rasti, ku ei mittää sen kummemppaa kaipaakkaa. Mut silti. Äh!

Parit pampulat päähä. Yläosaha ja takaosaha. Tollee mitenkute laitettun, löysänä. Joskus laittanu usseemppiiki, mut ny ej jaksanu ees aatella. 

Kaks tällast "poninhäntää" lähti. Sain jotenki ny näkyvihi harmaan lisäks enempi tota hiuste pohjal olevaa tummemppaaki värii. Ja kummaste hiukset ei ol nii tikkusuaratkaa, ku painoo lähti poijes. Sais ol paljo lyhkäsempiki, mut en jaksanu ny lähtee pelleilemähä.

Hiusmuutos siis sillee kymmenes minuutis tehtynä. Ihav viäl oon tyytyväinenki. Sevverti pitkät kummiski, et saan kiineski, jos on tarves. Eikä tarttenu lähtee kottoo minnekkää!

Valmist

Mite meniki tarkkaan toi 400 g:n kerä, ku iham piän pätkä jäi jäljel. Mut ei olisisis kyl riittäny, jos olisisin tehny just ohjeem mukasina kauluksen ja helman. Ei ny tarvinnu lähtee purkamaha mittää. Huh!

Mut ny ov valmist! Ja on sillee taatuste käyttöhö tuleva, et o lämmin, EIKÄ kutita. Miätiv vaa, et miksei tällassii lankoi enää nykyää tunnu saavam mistää? Kaik pörröset tuntuva sellasilt piikikkäilt, moni iha toistev vaatteitte läpiki. Tää siis o Arianen miss Helen 100% akryylilankaa. UT (uut teknologiaa). "Kiitos uuden teknologian neuleesi on: pehmeämpi - lämpimämpi - mukavampi - kevyempi - nopeampi ja helpompi kutoa - Taloudellinen UT-merkki takaa laadun". Ja on tää kyl vuasii hyvänä kestäny, misä liä säilytettykkää tätä aikaa.

Ja en tiär mihi tätä lankaa vertais, mut lähinnä tul paksu mohair miälee, mikä o käytännös mahroton purkaa. Tääki ol pikkase takertuvaist, mut silti mahrollist, purkaa - onneks, ku men etuosa uusiks isolt osalt liijam piäne kauluksen takii. Mittää vuaslukuu täst ei löyry, mut om maksanu aikanas 69,95 MARKKAA. 😄 Siis tää yks 400 g:n kerä ohjeines.

Yks iso kerä siis selätetty, toine sinine ov viäl jäljel orottamas. Siin o pussis hinta 5,00€. Ei ol hinnal pilattu!

Postii ja pulmii

Alotan ny aamust, ku kattottii erellisen päivän (torstain siis), et perjantai tääl pitäs olla selkeet ja aurinkoist, et olisisis kiva noit autoje renkait vaihrella kuivas sääs.

Sit käyttii aamulenkil, ja aurinko pikkuhiljaa vaa men piiloho. Pilvii tul lissää ja lissää, ja pohjosest oikkee tumma yhtenäine rintama liikku meijä suuntaha, et sit tuliki vähä kiireemp noitte renkaittevvaihron kans, et ehtii alta poijes, JOS siält sittenki tulee sare. Säätiarotukset ku om mitä on, nykysi.

Eli eiku hommihi. Poika tek töit niim myähää illal, et päätti jäär yäks, ni ei tarttenu ajaa kottiis, ja sit taas aamusel takasi, ku ol kummiski päättäny enne mökkiviikolloppuajoo saar talvirenkaat auton alle.

Niit pulmii tul sit töitte jatkamise osalt, ku noit yläkerra kotelois kulkevii johtoi ei saanu noppeeste esil. Ja isännäl ol töissäs sovittui palaverei niim paljo, ettei niittev välil oikkee ehtiny mittää tekemähä. Ne jäi siis mul ja isännäl ny viikollopu hommiks, et pääsee ens viikol jatkamaha, ja VIIMEISTELEMÄHÄ tän sähköurakan. Huh! On siin ollu pojal HOMMAA, mut on kyl ollu ihanaa, ettei ol tarvinnu ottaa kettää viarast tähä hommihi, ku tää olisis vaatinu oikeeste sitä, et me haetaa isännän kans joku muu tyäpaikka tän urakan ajaks, ja lemmikeil joku turvapaikka. Ny poika o joustanu ja muutonki kehtaa paremmi sanoo tarpeit, ja me kehrattii omii hänel, ja soviteltu hommii sem mukkaa. 

Mut pulmatha on ain tehty ratkaistaviks, et kyllähä tääki ny onnistuu. Mut poika lähti sit viikollopuv viattoho renkaittevvaihroj jälkeiste kaffettelujej jälkkee. On kyl viikolloppus ansainnukki! 💙💕

Mut oliha tosa välis käynti postilootallaki, ku lenkilt tulttii kottii, ja mitäs siäl? 😍 KAKS ihanaa, houkuttelevaa kuart! Oi että! 😀 Kiitos, kiitos, Tua! 💜 Tulttii kotti juaksujalkaa se loppumatka!

IIIIIhana kortti, piiiiitkä käsinkirjotettu kirje ja taas uus kokonaine ARKKI kiiltsui! Voi sentään, miten upeeta! 💗💓 Nii ihana saar lukkee mialusaa kirjet, tän kaikem muun kaaoksen keskel!

Mut oom mä sit tota paitaa tehny täsä, ku o tyämahrollisuuret katkeillu. Vähiin käy ennenku loppuu, sanotaa näi. Sain hihatki iha ohjeem mukkaa, mut sikku pittää yhristää palat ja saara viäl noi reunajutskat tehtyy, ni vähä arveluttaa, et lanka loppuuki siin suhtees keske. Tairan muuttaa vähä sitä viimeistelyy tost ohjeistuksest, sittekki. En haluu mittää toist lankaa tähä ny kummiskaa käyttää. Pääasia, et siit saisis käyttökelpose vaatetukse. Tuntuu pehmoselt ja kutittamattomalt, mikä o kiva juttu. Josko tääki täsä viikollopu aikan valmistuisis.

Upeet viikolloppuu kaikil!

Lisämyllerryst

Ja ku hommiin on ryhrytty, ni hommiin ON ryhrytty. Eikä mahra mittää.

Hianot on uuret johtoviännit, mut taas tää tavaramäärän siirtämine. Huh-huh! Poika saa kyl asiat poijes tiältäs, muttei sit enää saakkaa niit mahtumaa takasi. Hah! Isäntähä ain sanoo, et siinkohti mut kannattaa kutsuu paikal, ku pittää ahrat iso määrä tavaraa piäniin tiloihi. Jes, siin mä OON hyvä (vähä liijanki).

Ny o koira pysytelly yläkerras iha vapaaehtoseste, vaiks kissat näyttävä nauttiva saaressas seurat, mitä missäki millonki ny tapahtuu.

Ollaa syätty pitsaa, ja karjalampaistiiki, miten kute saatu uunii käytettyy, ku hellal ei oikkee viitti täsä rempas kamalaste kuumaa pittää. Köökki ku o erelles se "pää"paikka johrotuksil sen sulaketaulun takii. Kohtaha siitäki päästää. 💙 Viimeistelyhommat varmaa ens viikol, ja sit se o siinä!

Yllätyksilt ei voi välttyy

Vanha talo, vanhat sähköt, outoi juttui siäl ja tääl. Ja osa johroist koteloitu seinie sisäl. Näyttää enste äkkikattomalt yksinkertaselt, et "tost toi ja tonne toi", ja sil selvä, mut sikku yrittää tehrä, sit ei se onnistukkaa.

Pit pääst meijä sänky al olevaan koteloho käsiks, ja siks pit siirtää meijä sänkym patjat petivaatteines poijes kans.

Sikku makkareist ol tyän takii sähköt poijes, siirsin oman tyäpisteen aulaha. Hyvinhä tosa tiliöinnit onnistu.

Nipsu ihmettel, et mikä tää keskel lattiaa tullu iso vekotin ol. Pit laittaa tyynyi pääl, ettei men hyppimää. Liukas lattia ja siks helposte kaatuvaine juttu. Ei kaatunu!

Toine patja men toimistoho, ku ei voinu täyttää näit kulkuväylii makkareist alakerttaha.

Petarit rullal petivaatteire kans, ni ol helppo siirtää, ja noppee. Sinne turvaha, ja sit taas takas.

Se vuaren toine

Loka-auton käynti tul hoirettuu. Se toine täl vuattee. Tällee enne lunt ja jäät, kevääl sit se toine siinkohtaa, ku oletus olisisis, ettei enää olisis lunt eikä jäät. 

Paksump letku ny, ku mikä ikänä enne o ollu, ettei ainaskaa tukkeesee luulis menevä, vaiks olisisis vähä ytympääki tavaraa. Hah! Mut sinne men, iha näppäräste! Pitäs röörie vetää ny hetken iha isol imul.

Lomaa

Sähköhommist siis eiline ol lomaa, ni ehtisin tekemää töit kummaste. Ei katkeillu sähköt (tosin onha se ny ilmotuksen takan ollu, ku linjat poikki pistetää aika ajoin, ettei yllättäen), ja pysty siis piremppii aikoi keskittymää hyvi. Laitteet ku sen sähkön vaatii, et töit pystyy tekemähä, ni aikas tärkiä juttu o.

Käsityätäki sit tul kummiski iltasel nikutelttuu, vaiks jäim miättimää ohjeen tosi piänen näköst kaula-aukkoo, et pitääköhäv viäl sitä kummiski isontaa? Toho pitäs viäl laittaa kiarros virkkuut ja kaarivirkkuut sem pääl. Mun iso pää ei taira sit enää tost mahtuukkaa. Hmmm. Mä tätä miätin kyl jo ku merkkasin takakappaleesee sen etukappaleen kaula-aukkopaikan, et piänelt näyttää, mut sit aattelin, et ehkä ne kavennukset sit isontaa sitä jotenki enempi, Mut EI. Menee koko tyä hukkaha, jos päät ei saa aukost mahtumaha.

Ja -kikkara- sit täytyy itte alkaa laskemaa kerroksii ja kavennuksii, levennyksii, ku ei voi seurat ohjeit, et saa sen toho tyän keskikohtaha kuitenski, sen uuren, isomma, aukon. Ärg! Mun ohjeitte mukkaa tekemiset ei IKINÄ onnistu, ol ohje sit mikä tahansa. Ku INHOON tota purkamist.

Nipsu vois kyl miälelläs auttaa tästä purkuhommas, mut se menis enempi repimiseks kyl. Meijä "sukkarosmo" ku o. Jos saa käsiis villasukkaa, vanttuut tai pipoo, ni sehä täytyy "tappaa" - ja sej jälkkee se on sit sen näkönenki. 😒 Eli pyrin pitämää kissoilt piilos.

Vaiks turhaan tuli monikos sanottuu, ku Pyry ei näist välitä mittää. Makkaa kyl joskus jonku virkkuun tai kutimem pääl, miälelläski, muttei tee tuhoi. Se o Nipsun ominaisuus vaa.

Saa siis nährä, et millo tän tyän saan purettuu, et pääsen sitä jatkamaa. Into "jotenki" loppuu ain täsäkohtaa, ku pittää peruuttaa. Höh!

Etenee

Moni asia eteni tänäpe. Vet sato - ja sataa - vähäv välii, enempi tai vähempi koko aja, hianoseste vähentye sillon tällö, ei onnistuttu kuivina lenkeil käymää, se viimesin iltalenkki viäl kyssärinä. Harmaa päivää, kummiski.

Aamupostim mukan ol taas Turkkari, melkose lättänä läpyskä, mut Pyryn kans se selattii (kahlattii) läpitte.

Ja tul tehokkaaste luettuuki. 😉

Pojan avustuksel, kyyrityksel, saatii oma auto korjaajal, ja sit illemmal taas toisimpäi, se melkkest tonnin köyhempän, mut nyt auto MEN katsastuksest läpitte. Vihroste viimein. Eli eteni seki sit. Toivotaa, ettei mittää uussii juttui tulisisis nyssit pitkään aikaan vastaha.

Ja sähköhommat kans etenee. Linja linjalt. Ei ol ain helppo homma silleen, et piänis ja ahtais tilois ollaa, ja tavaraa JOKA tuutin täyrelt tiäl, mut loppukirii täsä, et koht saaraa vanha sisäsulaketaulu kokonas poijes käytöst ja kaik sähköt uutehe. Menee tota tavaroitte siirtelyaikaa vaa hurjaste välil, mut siit ei mihinkää päästäkkää.

Mut ei ol muute IKINÄ aikasemmi ollu näi siistei sähkölinjoi meijä torpas!

Ja ku sähköt ol tyyliin: on-ei oo-on, ni en viittiny tyäkonet pääl laittaa lainkaa, ettei sit sen katkomisen takii men oikosulkuhu, ni ol sit puikot käsis, ja akkunav viäres niit kolistelin mul uurellaist mallii. Saa nährä, onnistuuks tää, vai ei, mut etenee kummiski, tääki!

Ja tuntuu, et tää lenssuki etenee, mut pahemppaa suuntaha. 😒 Nokka tukos, päät särkee, huulet kuivuu (ja siihev viäl herpes sit kaikem pääl, ärk!), kahvi maistuu pahalt... Mut kuumet ei ol ollu, vaiks vähä väsyttääki. Osaväsy kyl täst kellonsiirrost johtuvaa (yritin siirtää aamuu myähemmäks, ni valvoin illal väkisi pari tuntii enempi ku normisti, MUT heräsin sit kummiski normiaikaan kupla ottas...). Glögii on tullu juattuu, ku se maistuu silt omalt itteltäs, toisin ku kahvi.

Virkkuut vaihtu neulomisee

Meinasin kyl otsakkeesee kirjottaa "kutomisee", ku meil o ain sanottu, et neuleet o "kutimii", ja sitämyäte siis kurotaa, eikä neulota. Neulomine taas o neulal tekemist, siis brodeeraamist, kuvioneulontaa, miksiköhän sitä sit viralliseste kutsutaankaa. Mut joka tapaukses.

Se kuures virkattu tualimpäälline köökkihi valmistu, ku sain sen paikalles. Viimeistelyy orotti pari päivää, ku ol niimpal muut puuhaa, etten saanu tyät käsihi kerttaakaa.

Iha hurjan kamala tuuli ulkon, ni ev viitti lähtee täs pikkulenssus pahentamaa tilannet tonne ulos, vaiks siäl toki hommii olisisiski. Makuaisti muuttunu nii, et kaffet ei kykene nyssit juamaa, ku maistuu iha kamalalt. Et kyl tää aanaukse o pahentunu, vaikkei ny sänkyhy ol kaatanukkaa. Aivasteluttaa, vuarotelle viluttaa ja hikoiluttaa (ei ol kuumet silti), ja välil särkee päät.

Ny o kaikis köökin tualeis siis samantyyppiset, vaiks jokane omallaine silti, pääliset. Tarkotusha ol alumperi, et vaa talvisi näit tarvittaisis, mut en oikkee näis meijä rempois keksiny näil mittää kesäsäilöpaikkaa, ni ovas sit ollu tualeil läpitte helteittenki. Mikäs siin sit.

Seuraava rojekti alkaa sit jättikeräst, pehmost akryylilankaa, minkä oon lahjana saanu. Vaikkia jotenki riittävyyt miättii, et kattotaa saaraanks puseroho molemmat hihat, vai miten käy. Tää näyttäis olleen ostettu jo markka-aikan, eli vastaavaa lankaa tuski mistää tähä hättää löytyy... Jännäks voi mennä.

Kello, kello, kello

Vai pitäsköhä sannoo, "aika, aika, aika"? Tää ÄR-SYT-TÄ-VÄ juttu pari kerttaa vuares. Meil se on tää syksypualeine se kaikkeist hankalin, kevääl menee aanauksem paremmi (osaltes).

Oon yrittäny siirtää lenkkiaikoi ja ruaka-aikoi pikkuhiljaa myähemmäks ja myähemmäks täsä jo viikov verra, mut se o ollu aika hankalaa, ku ne ei sit ol sopinu meijä muuhu rutiinihi käytännös lainkkaa, ennenku kelloi oikeeste siirretää, MUT silti tää tuattaa vaikeuksii sen siirtoajan tulle.

Ja - kas kummaa - pompahrin itte sit tuntii aikasemmi ylös, ku enhä ny sitä vessahätää, kuplaa ottas, viitti väkisi sänkys pirättää yht tuntii. Ja sikku nousin, ni eihä se sänky enää houkutellu yhtää. Kissat orottava ruakaas samantei, ku itte nousee, koira onneks muuto o aamu-unine, mut sikku kissat alkaa kiusaamaa, yrittämäl saar toist liikkeel, ni toine ärsyyntyy ja potpottelee, et "jättäkää rauhaan!", "menkää poijes!" - ja pittää itte yrittää keksii muitte aamutoimie ohel kateil jottai muut puuhaa.

Tää syksy "kiva", ku "saa" sen tunnin lisää, mitä ei koskaa voi oikeeste mitenkää hyäryntää kummiskaa. Hmmm. 

Keväällähä kaik ova tyytyväissii vaa, ku saava ruakakupit nokkas ettee tuntii aikasemmi, ja ulos lähretää tuntii aikasemmi (paitti aamulenkki, mikä tuattaa koiral vähä vaikeuksii). Mut kevääl se tunni aikasemmi HERÄÄMINE tuattaa taas ittel onkelmii, ku ei ossaa viäl illal mennä tuntii aikasemmi nukkumaa kummiskaa... Höh!

Pelkkää kiusaamist! Mum miälest!

Mut vaiks ny heräsinki "tuntii enne" normiaikaa, ni päätetää, et täst tulee hyvä päivä kummiski! 😃

Viikolloppuu

Siitähä se, viikolloppu, alko: perjantai iltapäiväst. Noh, olinha siis valmistautumissii tehny aikasemminki, sem mitä ny meilie vastailuje ohes ehrin. Ei mittää tekemät jääny, mut osa hommist men aika viime tinkaha ja osa siihe, ku oltii jo kaik koos, mut onneks oltii omal porukal. Ei kukkaa loukkaantunu, eikä tarvinnu omaa saamattomuut hävetä. 💕

Olin varustautunu valmiil kaupan torttupohjal, ja pullal, ja oliha noi sipsit ja keksitki kaupast, ettei sil, kute maitorahka ja herelmäkoktail, minkä purkin siihe rahkaha sekotin. Ja mansikka-omenahilloo rahkan alle. Iha mehevää välipalaherkkuu tul. Kelpas kaikil.

Poikaha siis jatko sähköhommii, minkä ehti, vaiks sit taukoilles istuki köökis meijän kans, tiätty sekä välipalal, et päivällise aikan. Ja loppupäiväst olttii enempi yhres, kunnes melkosem myähää lopult lähti kottiis. Plikkaki ol nii myähää, et pojat jo rupes kysymää, etteikö äiskä lährekkää lainkkaa kottii, hah. 😁😂

Pikkaseha noi remppajutskat tääl vähä siäl tääl ympäri kämppää koko aja tulee vastaha (ku kaik jatkuu ens viikol viäl), mut hyvi me silti mahruttii poikie kans olemaa. Pelei ja pelisuunnitteluu/koodaamist, kasvihommii, puuhakirjan tehtävii tehres, ja vanhemp alotti oman puuhakirjan tekemise, ja testas niit tehtävii sit mummul, tiätty. Ja täytyy myäntää, et tää poika on kyl NII nero, et mummul ol mones kohtaa sormi suus, vaiks hyvät ohjeet sain. Hah! Matikkapää ei ol munhu kolahtanu, meni sivuitse pahaste, mut lapset ja lapsellapset ova hyvinki matemaattissii.💙💚

Pojat nukkuva kummiski aamul sen pari tunttii kauvemmi, mitä itte, ni ehrin omat aamutoimet hoitamaha hyvi. Takkaha tulet ja eka aamukaffemukilline siin liäkkei kattoes.

Aamulenkil lähties pit ottaa ottalamppu viäl kyytihi, mut takastulles ol jo valosamppaa. Toki usvast. Ja TÄYSIN tyynt. Eikä mitenkää kylmääkää.

Ja tokiha nää karvatit täsä sit kans menos mukan, ja koko aja lähistöl ova, misä me muukki. Eihä tää muutu mihinkää.

Ja Halloween-kemuihi vähä tatskoi pojillekki. Toine halus poskee, toine kämmene pääliosaha, naamiaisasut pääl - muutama yhteiskuva, ja sit menox. 

Monel taval vipinää, sitä vähä ylimääräst, mut silti tuttuu, ja kaik nii rakast! 💞

Aamupuuhat

Aattelin, et "pyhitän" päivän jo viikollopul, et saan rauhas siivoskel ja sellast, mut kyllähä sitä siv vaa ain meileihi pakkaa vastailemaha, ku silmihi ossuu. Sitkeessähä tää, et arkipäivät ova TYÄpäivii o.

Vaihtelin petivaattei ja valmistelin ne muutonki yäkyläläissii varte valmiiks, ettei tartte ku päiväpeitot ottaa uniajan tulle syrjähä. Hetihä tää aulan peti käyttöhö men. Ny o enempi tilaaki, ku laitoin kasaha jo valmiiks noi siim pääl yleensä olevat tyynykki. Voi oikkee leveeste maata. 😀

Pölyyhä meil ny o lentäny oikkee ennätysmäärä, ja sainki ny pari kerttaa käyr tyhjäämäs imurin pölykepun, et ei mahtunu ees yht kiarrost siihe. Ku o ärsyttäny seki, et se o yhren kerrokse kiarrokselt ain täyn, ku aikanas pölypussihi sentäs mahtu usseemma päivän imuroinnit. Mukku niit pussei ei sit tahtonu löytyy mistää, ei ees niit sopiviks muakattavii, mitä viimitteks käytettii. Pit pölypussittoman olla nii kätevä ja näppärä. Ei se kyl ol. En tykkää yhtää.

Mut ilmanpuhristin puhisee ja hoitaa hommias makkaris, vähä otettu tiättyi kamoi esil ja toisii taas poijes tiält, poikii aatelle, sit ehritää hyvi välipalattelemaha, ku saapuva ja isäntä lähtee hakemaa meijä seuraavat viikko-ostokset, ku oma auto o ajokiallos, kunnes se saaraa korjattuu (aika varattu maanantail kyl, mut meneeks kummottos läpitte sej jälkkee, vai tuleeks jottai uut häikkää, ei voi viäl tiätää). Enste meinattii, et ei mennä kauppaha, ei otet poikii, mennää sil, mitä kaapeist löytyy vaa, mut sikku plikka meinas et hän voi tulla ja tuara pojat, ni heijä autol voi ostokset hakkee, ni poikaki meinas, et hänki voi tehrä piremppää päivää tääl, ni ny meil onki sit jo valinnav varaaki. Heh! 💞💕

Mut tästähä siirryn sit viikollopuv viattoho itekki. Nauttikaaha syksyisist aurinkopäivist! Ainaki tänne on ny sellast luvattu. 

Karvast kaverii

Ny o sähköjohrot uusiintunu, tyät eristyny (ne omakki), suunnitelmat viikollopust, ens viikost ja siv viäl iha isämpäiväj jälkeisellekki viikol asti selkiintyny. Monttaalait tiaros, erillaissii juttui, niist sit aikanas lissää.

Nokka vuataa, aivastuttaa ja päät särkee, ei tul pahemmaks, muttei myäskää paremmaks, olo. Mut puuhaillaa ny silti. On se kumma, mite ny kummiski jaksaa, ku viikolloppun ei ollu mittää muut oiret ku ihav vaa "laiskuus". Meijä karvaset ku ovak kans koko aja kaikes touhus mukan, apulaisin, tai sit tyäjjohros. 😄

Joskus vaa lähistöl, ku hypin töit tehres kahrel pisteel, ja parhaimmillas neljäl laitteel (nettikone, taloushallinto-ohjelmistokoneel, lasertulostimel ja mustesuihkutulostimel, kahre huaneev välii ees-taas. Pyry o löytäny lankalaatikom päält hyvän paikan, mist näkkee joka paikkaha, kunha en jätä tualii ettee.

Huame ja lavvantain onki sit taas yhrellaist vipinää, et saa nährä millo ehrin seuraavaks mittää tänne päivittelemähänkää.