En ol tainnu pitkii aikoihi päivitel mittää näist mun bujoist. Kalenterinaki sellane, mut täl kerttaa otinki käsittelyhy ton meijä toisen kohtpualii täytee tulevan mummu-vaarilakirjan, mihi laittelen näit lastellaste kans viätettyi aikoi nii tääl meil, ku jossai muuvalki, mut yhres.
Tänne siis ain yhteiste hetkiem päätteeks laitan muistoje kirjaha kaikellaist. Valokuvie, tekstie, tarroje sum muitten kans. Kummaste huamaa, mite lapset kasvava.
Kirja on siis jo päivitetty, mut näät kuvat nyv vast saan esil, ku tul piän orotteluhetki töis.
Mä joskus käytin valokuvapaperii, ku ov valokuvamustet tulostimes, mut niist sivut paisuva niim paljo, ettei tahro taittuukkaa enää. Iha tulostinpaperil nyssit mennää. Vaaleemppii kuvii tulee, mut kyl niist selvän saa. Riittävä hyvi omiin tarpeisii.
Sikku o oikkeem paljo kuvii, sit liimailen niit yhtee, ja teipil kii sivuil, ni on sit kaikellais lerppuu siäl tääl, mut tapahtuman kuvat yhres koos. Niit tuntuu lastenki miälest oleva iha kiva käännel ja väännel esil, et näkkee, mitä siäl takan o.
Leikkaa-liimaa-askartele - sitähä tää o. Mut en valita! Täsäkohtaa saa ain muistella viäl sitä mennyttä yhteist touhuiluu. Tulee käytyy asioit uurestas läpitte. Mikäs sen kivampaa?!
Arvokasta puuhaa. Muistojen tallentaminen.
VastaaPoistaMinulla ei askartelu vaan luonnistu :-) mutta ihastelen kaikkia ja kaikkea mitä milloinkin tulee vastaan.
Itte tykkään käsil näpertelyst, vaiks oikkeenlaist tilaa ei tälle(kkään) oikkee huushollist tahro löytyy. Tekisisiv varmaa paljo enempiki, jos olisis. Ehkä joskus, viimestäs eläkkeel olles, ku sais noi tyäkamat laitettuu poijes (ny ne viä kaks tyäpöytää ja yhre vaatekaapin...). Yks kone, vaiks läppäri, mikä menee piänemppää tilaha ja on siirrettävis, riittäis mul yksityiskäyttöhö hyvinki. Ny o kaks pöytäkonet, kaks tulostint (laser ja väri/skanneri) - ja mappei nii omii ku asiakkaittenki, mikkä pitäis mahtuu turvalliseste olemaa jossai.
Poista