Isännän kans tosa jo miätittii, et iha hyvä, ku ei ny otettu mittää esikasvatusrojektii täl kevääl, ku tuntuu, et yhrest jos toisest syyst kaik olemaski olevat venyvä. Hah! Vaiks nykku olisisis aika siirtää monii kasvei isomppii ruukkuihi, osa pistää pistokkaiks, ja multahommii OLIS, ni ei ol sitä TILAA, mihi niit sit laittaa. Kasvit ova mul aikas tiheeste, ja siks niis tulee laihoi luiperoi talve aikan, ku kurottava korkkial. Ei saa samaankaam paikkaha enää takasi, ku isomppii ruukkui ei mahru samaan tilaha enää, saatika, jos se yks ruukku, muuttuu "vauhris" usseemmaks ruukuks, vaiks pikkussiinki...
Oon ny annellu vähä jottai kasvei, mitä mul o enemmältikki poijes. Uussii koteihi. Silti tuntuu, ettei sitä tilaa vaa tuu. Hmm. Yks "reikä", ni se ikkäänku huamaamat täyttyy jollai toisel kasvil. Heh! Kovi hyvää paikkaa meil ei noil aikanas (siis 26 vuat sitte) mummult, isän äiteelt, saaruil pelakuil ulkon ol. Eikä olla voitu talvettaakkaa samal taval, ku hän sano talvettanees, ainaski sen parikyt vuat ennenku alut toi meil. Mut näyttää noi pärjäävä huaneellämmöski, ku meil o viileemppää kummiski, ku mitä monis kaupunkiasunnois. Ränsistyvä kyl, mut kevään koittaes lähtevä uuteen kasvuhu. Sitkeit!
Se katettu ulkotila, mihi ei satais, olisisis kiva joskus meillekki saar.
Ja mikä ihana kirje ol postilootas kans eilä! Kiitos, Tua! <3 Taas nii ihanii kiiltokuviiki, et mähä meinasin jämähtää vaa näit tuijottelemaha. Ja nää KAIKKI om mul iha uurellaissii, ei ol enne tullu ittel vastaa missää. Vaiks itelläki ojjo kiiltokuvii vaiks kuip paljo ennestäski, ni näit ei viäl löytyny!
Ny ol "pakko" ottaa illast aikaa, ja kirjottaa takasi. Iha kivaa "hommaaha" seki! Toivoo vaa täytyy, et käsialast saa jottai selvää, heh! Nykysi ku ei niim paljoo enää kynää ja paperii käyt, vaiks bujoileeki, ni käsiala kärsii selväste.
Minä talvetin pelakuita monen monta vuotta onnistuneesti mutta mikä lie tullut pari vuotta sitten että menetin ne kaikki. No tokmannilta tai mistä muusta paikasta saa toki uusia taimia mutta se ei ole ollenkaan sama juttu.
VastaaPoistaIhanaa postia sait !
Pelakuit om myynnis paljo, mut moni ojjo nii jalostettuu, ettei talvetus oikkee tahro onnistuu, mitä oon kuullu. Omakki, ne mikkä ollaa saatu, ei oikkee ol pärjänny. Jos oikkee hyvä tuuri käy, ni yks talvi onnistuu, mut seuraava ei sit enää.
PoistaJa omat ova sitä oikkee vanhaa kantaa, et näis alkaa ol jo jottai historian havinaa. Siks yritän, ettei mun toimest ainaskaa mennä niit "kualettamaha". Ja oon jaellu lähipiiril omii pistokkait, et JOS joskus sattuu käymää hulluste, samaa kantaa olevii kasvei on kuitenski viäl olemas. =)
Ja toren totta; aiva ihanaa postii - suu muikeena! =D
Veit sekä kiiltokuvin, että pelakuin lapsuuteen... mummilaan...
VastaaPoistaLöytyisköhän mun pari kiiltokuvavihkoa tuolta yläkerran "kirjastosta" (heh heh) Mummi&mummo on kirjoittanut niihin vihkoihin värssyjäkin, ystävät ja koulukaverit myös....
Pelakuita mulla ei ole koskaan ollut itsellä... vaikka joskus tuonreena ollessa vielä yrittelinkin "jotain" kukkien kanssa... yritykseksi se jäi.. joten nykyään kukkien kanssa näprään vain liimaten, leikaten ja maalaten... eloisimmilta näyttävät.
Pakko kysyä, että harrastatko kirjeenvaihtoa?
Se oli kyllä tärkeä ja rakas harrastus vuosikymmenet... rakkaita ystäviä sen myötä paljon ja kaukanakin...
Mailit ja whatsApit syrjäyttäneet.... voi murr....
Taitaa ol joku "muistoje" ajankohta ny. Mä olen mones plokis viarailles kans siirtyny nuaruutee. Ihaj jo enne kouluikkääki, mut paljo murkkuikään. Mummut (ja myäs ne kiiltokuvakki) miäles. <3
PoistaMä tykkään kasveist niim paljo, et yritykse ja erehryksen kaut tullu löyrettyy ne "luattokasvit", mink kans tullaa toimehe. Muit välil tulee, pistokkain tai jonkun tuamisin, mut ne usseste myäs menee. Ehkä yhren kesäv viäl onnistuu, mut talven yli viämine onki sit haastavamppaa ain. Yrittää täytyy silti, heh!
Kylhä mä ny periaattees kirjottelen kirjeit yhä, muutaman ystävän kans, mut hyvi piäneste. Enneaikaa mul ol tosiaa yli sata kirjekaverii ympäri maapallon, ja kauimmaine pääs kerra reissullas viättämää viikon meil, ku uskals lähtee YKSINäs liikkeel. <3 Australiast asti tul. Ja kumpiki sano, et ei mittää yllätyst siit, kummosen kuvan ol kirjeis (noh, kyl me feissariski toisiimme seurattii) saanu toisest. Sama ku oon plokikaverei joskus treffannu, ni kaik ov ollu iha omii itteis, ja juttu o luistanu. <3
Ei nykysi olisisis nii aikaa kirjotellakkaa enää. Mut oliha se kiva saar usseemppii kirjeit JOKA postipäivä! <3 Ny tulee harvakseltas, mut sitäki arvokkaamppii sit ova!