Multaa ja taikinaa

Sehä siit seuras, ku lapsenlapsi sairastu, ni nyssit ollaa TAAS ittekki kippei. Enkä mä koe et olisisiv viäl ees kokonas toipunu erellisest lenssust. Yh! Eli pihahommat ny nollis.

Eilä myäs ropsahtel vet aika ajoin, ja lopult sain oikkee aikaseste noi soffatyynyt kuivina säilöhö. Iha hurja määrä siiteppölyy pääl kyl. Olisisis kiva vaa antaa ol, mut sit ei noihi oikkee voi men noiv vaa istumaha kummiskaa, ku saa kaik vaatteet keltasiks, tai sit pihkasiks. Monellaist.

Ja nappasin kuistin kukkapurkeist putkahtaneet appelsiinintaimet poijes muitte kasvie joukost. Näyttää silt, et ne kaik sinne laitetut siämenet ova lähteny kasvuhu. Yhren isoimman jätän, ku sen juuret näyttävä olevaj jo tosi syväl, ja se kasvaa iha keskel purkkii. Kattotaa viihtyyks se siin. Ja saa nährä näitte muittenkaa pärjäämissii sit. Ei voi pittää monttaa isohkoks puuks kasvavaa kasvii ittel kummiskaa.

Meijä raparperit kasvava pohjattomas isos tynnyris, ja se o iha täyn varsii, ni napsin siält vähä, ja kokkosin ainekset, mist ehkä piirakan aikaseks sais. Oikkia ohje pyys piimää, ja tummaa sokerii, käytin kaapist löytynyttä smetanaa ja maitoo ja fariinisokerii sit tumman sokerin tilal.

Onneks laiton taikinan korkkiareunassee vuakaha, ku täähä nous yli tuplaks siit, mitä se laitettaes ol. hah! Olisis tullu siivottavaa. Ny pit keksii pakkaseenki vähä tilaa, ku tätähä o tosi PALJO. =P Kaksistas ollaa ja syärää kummiski vaa.

Ja iha hyvää tul! Kuuman syättii ekat palat, ja se ol vähä hajoovaa, mut illemmal sit pysy jo palat nii kasas, et ei lusikkaa enää tarttettu. Ei mittää kamalan makkiaakaa. 

Jotenki ny tuntuu, et silti nää herkut menee jotenki paremmi kutittavast kurkust ales, ku joku "normiruaka". Meil molemmil.