Siirtelyt siirty

Jahas, iltahommina meinasin, et ku ol päivä satamat, ni siirrän talvisäilöhö noit viäl ulkon olevii kasvei, kellarin varastopualel, sinne, misä o akkunaki, et vähä ees valoo tulee sisäl.

Mut joo, simmää tajusin, et vaiks jus eilä ei satanu, ni viikollaki sato paikkapaikoin iha kunnol, ja eikös se sit tarkota, et ton altakasteluruukun säiliö ja iso osa multatilaaki ol iha täyn vet. Kellistin ruukun nii, et vesi pääs poijes. Saa ol yän ylitte ja tänäpe jossaikohti sit loput se siirto. Multa jää kyl melkose märäks kummiski, et ainaskaa ei kasteluu tarvit pitkii aikoihi. Ja sikku säiliö on tyhjä, ni mahrolline liika vesi mahtuu hyvi olemaa siäl ilma et koko ruukku o märkän. Voi ol virhe, mut tähä nyv vaa sit on tyytymine. Kovin kauvaa ei enää uskalla ulkon pittää, tai saa huamat, et o liijam myähäs muutonki. Et yritetää ainaski. eihän näitten kans muutonkaa ikinä voi takuuvarma mistää olla.

Sikku olin elä päiväm poijes, ni koiruus ei sit siit muv viärelt paljoo liikahtanukkaa enää. Hah!

Päivä vanhuste kans

Täti, äiteen nuarin sisko, ajo meijä pihal, vaihrettii mietti kärrihi ja ajettii vanhuste lua.

Äitee teki makkarasoppaa, ja kylläpä oliki hyvää! Just isännän kans tosa miätittii, et ku seuraavaa kauppanoutoo miätitää, ni tehtäis makkara- tai nakkisoppaa, ku viimisest ojjo aikkaa. Nymmää pääsinki herkuttelemaha jo ennenku ehrittii itte ees aineksii ostamaha.

Jälkkärinä maistelttii tätä mun tekemää chilihilloo. Siis tätä, mitä oon ekaa kertaa ikinä tehny, ja nyssit ekaa kerttaa ikinä syäny. Torettii, et chili tuaksuu ja maistuuki, muttei liikkaa, eikä liijav vahvana. Eikä ol hottii ollenkaa. Ja varsi hyvi sopi porkkanasämpyläm pääl, mut ei tulis miälee laittaa ruisleiväl, jostai syyst.

Täst vois laittaa lusikallissii kastikkeitte joukkoho, pitsam pääl, ja mikäs ettei vaiks lautasel liharuuvan kyytihi, pottujev viärel. Makkiaa, mut silti sillee ruakasal taval. Sellane jännä uus makuyhristelmä. Ei paha!

Kummipoika ei ny lähteny reissuhum mukkaa, mut saattii herkutel hänen tekemil kanelipuusteil, kummiski. Nam!

Vilpertti-kisu otti rennoste, ku me höpistii siin ympäril menemää jos mistäki aiheest. Huamaa, et nährää aika harvo tärin kans, ku asioi om melkkest enempi, ku mitä ehritää käymää läpitte, eres sillee alustavaste ja pintapualiseste. Aiheet poukkoili ja joku jäi keskenki, heh. Siit sit jatketaa taas myähemmi, kuha ehritää näkemää uurestas. Tai sit chattaillaa sitä enne votsappis tai feissaris.

Mut olipa kiva päivä! 🧡

Maakaapelointii

Huakaus! Luvattu tiarottamine maakaapelointiasiois on kyl ollu täys NOLLA tähäm mennes koko projektis. Ärsyttää! Mut EN lähre itte maksamaa puheluist, millä ehkä saisisis lisätiatoo, tai sitte ei. Naapuri on soitellu, mut eipä hän ol siit hulluu hurskaammaks tullu siltikää. Et käytännös siis kaik tiato tulee vast joko JUST, ku tapahtuu jottai, tai siv vast jälkkeempäi.

Mut ny o tehty lissää kaapelointei, jakokaappi o myllätty paikoilles. Sateist pehmee tiä o kamala...

Vaiks ovakki yrittäny siistii tota tiän reunaa, misä ol melkone valli, ku vissii ajatteliva, et telaketjuil päält ajamine auttais siihe, et aines painuu tiiviimmi. No, sehä lykkäs sitä soraa vaa isona vallina ojan suuntaha. Ja ny lanan kans menivä ees-taas, et reuna o siistimmä näköne, mut erelles upottava. 

Täytyy vaa ol kiitolline, et meijän ei tartte tota tiät pitki ajella. Toivotaa vaa, et jos joskus tulee tilanne, et on kaks autoo vastakkai, ni ettei se meijä reunaa ajava ol sil kyljelläs meijä pihal, ku penger pettää. Kaik tosa yksinäs ajavat ajavak kyl aikaslail keskel tiät, kuitenki, et josko nää syksyn satteet ja tuleva talvi tiivistäis maat nii, et se kevätpualen ajot kestäis taas. Talvisinha täsä ei ol liikennet käytännös lainkka. Paitti tonne mäjem pääl, misä naapurit asuva.

Kekseilyy

Meneehä se ilta näinki. Lapsellaps, joka EI ol mikkää "hillomaakari", eli siis syä letukki sokerin kans, ja jättää hillot muil, pyys, et tekisin kerroskeksei, mis ON hilloo välis. Ja lupas viäl syäräkki, kuha on mummun tekemää.

Määhä siit het miättimähä, et siitähä se yks yhteine puuha saaraa poikien kans, ku leivotaa yhres. MUT kokemus sanoo, et pittää testata ENSTE. Ja hyvä et testasin. Joo, EI ol tää keksipuuha mittää, mitä poikien kans voirais yhres viäl tehrä. Ihal liija hankala taikina.

Tai siis taikina ittessäs ei ollu kovinkaa vaikkia tehrä, mut sikku sen otti jääkaapist ulos, se pehmeni nii äkkii, ettem millää meinannu ees YHT pellillist saar siit sillee sujuvaste, ku alko jo pehmenemähä nii, et tarttu alustaha kii. En meinannu saar mitenkää järkevii klönttei pellil. Ja sit ne viäl levis kummaste uunis. Veittel vaa äkkii irti toisistas, ku olivav viäl pehmeit just uunist tulleina.

Sit kuivamaha ja taikina jääkaappihi jähmettymähä, et vois tehrä toisen pellillisen.

Hippase ku ehtivä jäähtymähä, ni pysyvä muarossas paremmi, mut iha hurjan murustuvii ovak kyl.

Ja se toine pellilline meinas viäl kärähtää uunihi, ku hosuin ja alotin sitä hillon käsittelyy, perunajauhol, ennenku sain pellin uunist. Ja ku tajusisim mite aika kuluu, ni hyvä etten käräyttäny sitä hilloo sit sil välil. Huh! Ei sais ahnehtii tekemissii yhtaikaseste!

Mut äkkiihä sekä keksit että hillo jäähtyvä, ja sain laittaa hillot keksiev välihi. Ja oliha siinäki miättimist, et mikä on se oikkia hillomäärä. Sikku pääsee maistamaha, vast tiätää, et onks ihal liija vähä... Täytyy kyl jättää lapsellapsillekki maistiaissii, ku ei näit kovim monttaa tullu. Tuplatyä näis "tupla"kekseis, heh. Ja muutama men palasiks täsä täytteen tursotusvaihees mullaki, ni ei tääkää homma oikkee viäl poikie kans kyl tulisisis sujumaha. Pipareitten kans sit, se taikina antaa myäte paremmi.

Tulipa tehtyy!

Kallisarvost turvaha

Kummitytön -ohhoh- kakskytvuat sitte isännäl lahjaks tekemä betoniallas, raparperilehtikuviol, on sellane juttu, mitä oon eri paikkoihi pihas laitellu, josko linnut kylpis (ei ol kelvannu), josko sais pörriäsbaarii (ei houkutellu), ja nyssit viimeset vuaret tosa kukkapenkim pääs, ku huamasin, et ainaski yks sammakko siin viihtyy, ja on ottanu sen "korikses". 

Kaivoin sen melkose tiiviiste kuappaha asettuneest paikast, ja kiäritin toisaal.

Reunat kauniiste sammaloitunu, jote ei kait ihme, et sammakko on siit tykänny. Ja nysse o sellases paikas, ettei pitäsisis ol koneitte tiäl, ja on kummiski NÄKÖSÄL, et jos tää rikkoutuu, ni se on tahaltes tehty. Tavote tiätty, ettei menisisis rikki. Täähä on oikeest korvaamaton!

Ny jäi tän paikal vaa kuappa tual kasvie lehtie suajas. Siällähä se o ollu turvas ja takasi olisisis tavote saar, kunha tää maakaapelointityä olisisis poijes alt. Toivoo saa! 💚💛

Omppupomppui

Ny keräsin puust ne viimisekki omput. Ihan kaik. Mittää ei jääny.

Kunnon korilline saalist, ja samavverra laitin poijes.

Monet omput oliva maisteltui. ja sikku kuari ol rikki, ni muurahaisil ol kans pirot. Onneks siäl ol noit virheettömiiki iha reiluste viäl, kummiski.

Näät pikkase pintavaurioituneet otin esil sillee, et ne tulis käytettyy ekana. Piänii kolhui, mihi riittää iha kuarimine, et sisusta o ehjää, kummiski. Maistuva nii makkioil, että!

Sit nää täyrellisempikuariset otin erikseks, käärin leivimpaperihi, asetin lootaha...

... ja kansi löysäste pääl - ja kellarihi. On siäl ny kummiski paremp lämpötila ku meil sisäl huaneellämmös, ku ei jääkaappihinkaa mahru. Josko pikkase auttais selviämää myähemmäks.

Sit sitä miättimääni omenacrumblee en ehtinykkää tekemää, ku toi puusouvi tul välihi, ja sit sain kintun paksuks ja pit loppupäivä pittää kinttu vaakatasos. Ehkä olisisis laskenu noppiammi, jos olisisim malttanu maate mennä ja nostaa jalan oikkee ylös, mut eihä must sellasee ol. Kuka se ny makkaa keskel päivää tekemät mittää, hah?! Sainpaha jokuse sähköpostin hoirettuu täsä ikkäänku varkain.

Puist lissää

Ha! Huamattii, mite onki luvattu nyssit vesisaret jo ens yäks ja seuraaviks päiviks, ni meijänhä pit saara noi klapit sisäl enne sateit. Pikapikaa siirtelemää -taas- tavaraa poijes alt. Sinne tänne. Tätä tuntuu meil oleva enempi ku laki sallii ain. Siirretää ihav vaa "väliaikaseste" juttui, ja moneste huamataa kymmenev vuarem pääst, et ne siirretyt ova viäläki siin samas väliaikasijotukses, vähän ku juurtuneina siihe.

Mut saatiiha me vajan nurkkaha sellane tila, mihi uuret puut mahtuva. Takaseinäl kahtee rivihi, ja sivuseinäl. Meillähä nää "tyhjät" nurkat täyttyvä äkkii, ku sellassii joskus jonnekki ilmestyy.

Ja saatiiha me ne puut sinne sit. Kuivina. Mitä ny vajan lattia anto sit periks, ja romahti puitte painon alla. Ja tiätty me olttii isännän kans just siäl sisäl sillo. Mä valmistautusisij jo siihe, et koko katto romahtaa, mut on se sevverti monest paikast tehty kokonaisuus, et jos muutamaki paikka pettää, ni ei koko rakennelma pääse sortumaha siltikää. Mut SILTI mä pelästysisin. Isäntä vaa jatko puitte latomist pinoho ja meinas: "se ol vaa lattia!". Joo! *HUH*

Vajan laittohan o ollu kans tyälistal ny joku viitisev vuat, mut ain tulee jottai tärkkeemppää ja tährellisemppää vastaa...

Ja vaikkei se vaja ny meijä niskaha tullukkaa, ni ihan täysi vahingoitta en selvinny tästäkää urakast. Kinttuki alko prakaamaa, ku tos o joka kerta sellane melkkest pualem metrin nousu, ku pihalt sisäl menee. Just se sellane pumppaava liike, mist kinttu ei tykkää yhtää, ja alkaa kerryttää nestet. Mut sain pikkurillin kynnen poikki pahast paikkaa. Auts! Vaiks ol hanskak käres, ni silti. Mut ONNEKS se vaja ei kaatunu meijäm pääl! Se ny täsäkohtaa kummiski pääasia!

Ja puut on turvas, kuivas, ilmavas tilas talvee orottamas!