Eiliselt illalt

Aloin olemaa iha sippi jo kuure aikkaa illal. Sänky lähetteli terkkujas nii voimal, et koko aja meinas silmät lurpahtaa kiines, vaiks yritin kattoo ohjelmii, ja pirin käsityätäki sylis (en kyl koukust, se sai levät rauhas siin tyän pääl). Aattelin, et "koht" jatkan. Unikaa ei kyl tullu. Öh!

Isäntä taas sai aikaseks sentäs jottai, vaikkei iha terve ol hänkää. Niiskuttelee ja kröhii. Mut ov virkusamp ku mä. Sai pullotettuu simat. 💕 Onha ny komian näköset uusis pullois.

Viäl yks iltakuva, ku koiran kans lährin lenkkii tekemää. Kuu möllötti tosa meijä torpam pääl. Ei pilven hattaraakaa missää. Tulee kylmä yä. Ja oliha se viimatuuli kyl meijä lenkkiseuran koko matkan, et vaikkei mittää myrskytuult enää ollukkaa, ni jäätävä kummiski. Ja aamul oliki se 3 astet pakkast. Kyl viäl saa varovaste kesärenkail aamusi ajella, jos joku kosteikkopaikka siäl tääl osuu ajotiäl saakka, ni puskis sitä helposte o. 

Lenkij jälkkee Islan iltaruaka, kissoil "yöruaka" (päiväsel otan kupin poijes, jos pualen tunnij jälkkee viäl o jottai jäljel, mut illal jätän yäks; harvo siin mittää kyl aamul enää onkaa...), oma iltapala, lääkkeet ja kaaruin sänkyhy. Silmät ei suastunu ees iltalukemissee, mitä yleensä sänkys viäl teen, ku muuto tuntuu, ettei oikkee oo sopivaa aikaa/ paikkaa lukemisel. Pää tyynyl - ja uni tul heti. Toki sit heräilin taas ehkä noi tunniv välein, et ol pakko niistää nenä, ja pari kertaa napsii pastillii, et sai kurkun kutiamise talttumaha, ettei se yäuni ny mittää normaalii toki ol. Mut paremppaa ku päiväl, ku päiväl se jää vaa yrittämiseks usseimmite.

Mut aurinko paistaa, yhä!