Taisin näi, tai sinneppäi, kirjottaa Pöllöl laittamaani kommenttihi. Mones menemises, mihi tää sanonta taitaa alumperi viitat, en ol samaa miält, ku jännittäjänä ja stressaajana oon iham mahroton, jollen TIÄR takuuvarmaste, kuka, mitä ja mis - vaiks olisisis se maailman turvallisin matkakumppaniki mukan. Hah! Joo, ärsyttävän turhaa usseimmite, mut mitäs tälle sit mahtaa? Se o mitä se o, ja sitä vaa on täytyny siätää, ja silti mennä. Eikä mittää eksymissii kummemppii juttui ol tapahtunu. Eksymisis oon kyl jo "asiantuntija", ku harvo tulee menttyy uusiim paikkoihi nii, et osuu suaraa kohral oikkiaam paikkaha.
Mut mää tarkotan täsä sitä, et ku on joku kiva tekemine, tai tyä al, ni jo se tekemine on se "matka", minkä ei ain sois ees tulevan loppuhu. Joskus hirastan hyvän kirjan lukemist loppupualel, ku pitkitän sil luku"herkkuu", ja loppuratkasuu ettippäi, joskus joku käsityä toimii matkan samal taval. Ny oon yli pualvälis tätä viimesint virkkuut, ja jotenki huamaan hirastavani tahtii, ja pirän taukoi enempi, ja siis ei ajampuutteen takii, vaa ihav vaa siks, ettei se tyä loppuis "keske"... Äh! Vaikkia selittää. Keskehä se tyä on tasan nii kauva ku se on keske, mut sikku se ov valmis, ni sit se matka ikkäänku jäi keske, ku tyä loppu.
Ja sit pittää miättii taas, et mitä seuraavaks. Heh! Ristipistoiluu olisisis kyl orottamas kans, ku Pöllölt sain sopivaa lankaaki. Nyv vaa jämährin tähä "ruusuiluhu" ja liinahommaha, mist ov vaikkia päästää irti, jostai syyst.
Voi niin tuttu tunne. Se ettei haluaisi että joku käsityö valmistuu varsinkin jos ei ole vielä uusi kiva työ mietittynä tai odottamassa. Samoin käy koukuttavan kirjan kanssa,tai elokuvan tai muuten vain mukavan illan.
VastaaPoistaMinä olen eksynyt yksin metsään niin että 112 sieltä ohjasi pois. Onneksi oli puhelin ja siinä riittävästi latausta. Sen jälkeen olin pitkään hermona vaikka Kari olisi ollut mukana ja kyselin jatkuvasti että tiedätkös missä ollaan. Nyt uskallan taas mennä yksinkin marja- tai sienimetsään mutta niin että tiedän koko ajan missä olen. Tutut marjapaikat.
Ulkomailla yksikseni olen huomannut joitakin kertoja sen että kun lähtee valoisalla liikkeelle ja kun ilta hämärtyy ja kaikki mainosvalot ja muut valot syttyy ympäristö näyttää ykskaks ihan erilaiselta ja helposti hämääntyy kun on muutenkin oudossa ympäristössä. Näen aina välillä unia että olen eksynyt juurikin ulkomailla.Mutta nyt eksyin aiheesta :-). Paljon pitsiä sait jo taas aikaan !
Mun suuntavaisto o outo. Kaupunkeis, vaiks tiät ei olisisis suarii, mun suuntavaisto toimii hyvi. MUT ne erilaiset liikennejärjestelyt, esim. autol mennes, ei välttämät men sen suunnam mukkaa. Joskus pittää kääntyy oikkial, et sä pääset vasemmal esimerkiks. Ja jollet ol osannu sitä tehrä, ni joha ov vaikkia taas pääst siihe paikkaha uurestas, misä se ajo men vikaha...
PoistaMettihi en uskal men, ku sillee, et vähintäs kuulen autotiän äänen, et tiärän mihi suuntaha lähren, vaiks pyärisi itteni pyärryksihi. =P Aikanas meijä sakemannin kans uskalsin syvemmäl, ku häl ol sellane suuntavaisto, et oltii misä vaa, ni osas ain tulla kottii. <3
❤️
VastaaPoistaNalle Puh:
"Elämä on matka,
joka on koettava,
ei ongelma, joka on
ratkaistava."
Olikohan tuo alkuosa sitä, miten hankala ja vaikea on usein lähteä kotoa, vaikka nyt ihan vaan kauppaan tai terveyskeskukseen tai... ihan mihin vaan, vaikka mukana, tukena ja turvana on just se kaikkein turvallisin ihminen, se johon voit luottaa kuin suureen pihakiveen?
Tänään kun olin itse menossa parturiin, lähteminen tuntui vaikealta. En pidä lähtemisistä, siis kotoa lähtemisistä.
Eilen kun Mursu oli menossa sinne hammaslääkäriin (johon toki olisi selvinnyt yksinkin) ei lähteminen ollut vaikeaa.
Toinen "osa" sitten: ymmärrän tuon sun mukavan käsityön tai kirjan venyttämisen, vaikka itse toiminkin toisin päin 😄
Äkkiä valmiiksi ne "viimeiset metrit", että pääsee uuden kimppuun.
Mistä tulikin mieleen, että täytyy käydä katsomassa mitä kaikkea sä olet oikein lukenut - pitäisi löytää Pöllön Lukupiiriin elokuulle uusi kirja luettavaksi 😉🤔
Nalle Puhil om paljo viksui miättei! <3
PoistaJoskus on kumma, mite vaikkia se kottoo lähtemine oikkee onkaa. Varsinki ku vertaa iha lähisukkuunki, ku sisko tuskastuu jo jos muutamii iltoi töitte jälkkee ei ol mitää ohjelmaa. Me ollaa NII erillaissii! En yhtää kaipaa ohjelmaa kori ulkopualel, vaiks sitä aika ajoin toki siäränki. Ja om mul ne takuuihmiset, joitten kans o ain kivaa, ollaam mis vaa, mut silti se lähtemine voi tuntuu vaikkialt, niihinki juttuihi.
Mun kirjat o sellassii, mitkä oon pääosin suvult ja kavereilt saanu, ku ova hävittäny omii "kirjastoi", ja jokune uuremp lahjakirja. Tykkään lukkee samoi kirjoi usseemma kerra, ku tuntuu, et ain löytyy jottai uut, tai joskus jopa olo, et koko kirjaha o tullu jottai uussii osii, mitä en yhtää muista lukeneeni aikasemmi. Heh!
Mut toiste valittemii kirjoi o hyvä lukkee, ku siält tulee usseste yllätyksii, mitä ei tulisis, jos itte päättäisisin, mitä ostaisin (vaan jottai kauhuu, trillerii, fantasiaa, dekkarii, historiallist draamaa). Ny on tullu elämänkertoi, sotajuttui, rakkaustarinoi ja sellast, mihi normiste en ees koskis. =)