Perjantait

Eiline pilvine ja sateine aamu muuttu aurinkoiseks lopult. Iha hurja kosteus on kyl ny, sisälki. Mausteet pakkaa paakkuuntumaha purkkeihi, vaiks niis o umpikannet niit piänii reikii lukuunottamat. Voi, höh! Onneks meil o jauhut ja puuroaineet purkeis, ni ku niit ei ny turhaa avail, ni luulis kuivin pysyvä.

Ja tuttuhu bloggerin tapaha kuvat men iha sikinsoki-sekasi, ku laiton ne tähä yhrel kerttaa. Ev vaa ehri ny kaikkee erikses... Piham pääl musta yhtenäine pilvi.

Ja toki pysähryttii postilootallaki lenkilt takasitulles, ni mikä IHANA yllätys siäl taas olikaa! 💜 KIITOS, Tua! 💜 Voi että! Ja mä en ol saanu ees alotettuu kirjet takasippäi, vaiks oon aatellu sitä kyl. Iha hurja saamattomuus on iskeny, sori! Kyl mä viäl jossaikohti...

Ja yks kuva kannellisest piirakkavuuast, ku Terhil ol sellane samantyyppine, mis ol herkkuu tehny. Houkuttel itteeki tekemää. Mahtaiskoha meijä raparperit viäl ol käyttökelpossii, ku lehtii näkkyy oleva, eikä ol lähteny kukkavarssii kasvattamaha? Hmmm. Mut tiätty enste täytyy "hoitaa" mökkireissu poijes alt. Ettei kaikkee yhtee syssyhy. Viäl o tällekki päivää sen suhtee hoirettavaa: kauppakäynti esimerkiks.

Ja sit päästii takasi sinne aamuhu. Ku otti kuvaa vähä meijä töllie sivust (Mynämäjel paisto aamullaki jo aurinko), ni alko pilvet jo loppumaa...

... ja rakoilemaha. Aurinko siält yritti pääst esil.

Kelloköynnöksehe jotenki petyin, ku -joo- siin o ISOT kukat, ja niit ov vähä eri värissiiki, mut mite ne ei NÄY?! Niit varte pittää men iha liki. Eli siis opiks se, et tää olis kiva iha oleskelutilan viäres, misä näät kukat olis iha siin silmie eres, ku istuksii "tiluksii" kattelemas. Tällee ohikulkijoit ja omii ohikävelyit ajatelle täl o iha sama, onks siin kukkii tai ei.

Ja vaiks om menos erilaissii suunnittelui, ja valmistelui, ja tyät, ja sellaset kaik muut normirutiinit, ni ehtii täsä silti vaa olemaa. Eikä syli ol käytännös koskaa tyhjä. 💚💙💛

Iltalenkil käyttii lampait moikkaamas. Siäl ol muitaki samois puuhis.

Voi, mite ilossii kaik olivakkaa. Lampaat käväs pusuttamas Islaa ja Isla pusutti takasi. Erelliset rapsuttelijat unohrettii, ku koira tul paikal, hah! Kauvempanki olevat lampaat tuliva airav viärel Islaa tervehtämähä. Mikähä riamu olisisiskaa syntyny, jos samal pualel aitaa olisisiva? Sitä ei ihav vaa uskallakkaa men kokeilemaha. 

Mut kiva, ku lampaat on taas takasi! Olivakki aika kauva poijes. Airat kuulemma oliva nii heppossii, et pit nikkaroira niit paremppaa kunttoho ensiks. Sen tyän alottamissee men mont viikkoo, mut alkuviikost ol naputteluu sit kerrakses - ja homma tul tehtyy, ku lampaat taas uskals paikal tuara.

Hyvää viikolloppuu kaikil!