Pit ottaa meijä harrasteauto, Karkki, poijes autotallist, ku siäl ny rakennetaa pikkuhiljaa rappussi ylisil. Ei otet mittää riskei. Mut yäks ain taas auto tallihi takaisi, jos suinkiv vaa om mahrollist.
Museoautoo ei viitti turham päite pihal seisottaa, jollei ol iham pakko.
Kuiva, aurinkoine keli, eikä teil ruuhkaa. Pikkuteil siis. Mikäs siin o rauhas körötel menemää. Saatii moottori lämpimäks ja akkuaki samal laratuks. Ja moikattuu jokune vastaantulija - jokaine morjesti! Kuppeli o "hymy"auto.
Ja sit ilta- ja aamukosteuksilt, saatika mahrollisilt sateilt, turvaha taas. Kyllähä se auto kummiski o, ja auto kaipaa myäs ajeluu, jottei iha jähmety paikoilles.
Karkki on kyllä nimensä veroinen. Niin sympaatinen ja kaunis katsella. Ja näyttää niin hyväkuntoiselta vaikken mitään autoista ymmärräkään :-).
VastaaPoistaHyvä on saada auto talliin piiloon yöksi kun luulen että tuollaiset karkit juuri niitä pitkäkyntisiä vetää puoleensa.Ja pysyy myös kiiltävänä ulkokuori :-).
Pölyyhä tual autotallis ny pyärii, ku siäl remppaa tehrään. Lentelee sahanpuru, ja villapöly... Mut hyvä vahapinta o helppo pittää puhtaan. Piäniki sare auttaa jo siin. ;) Mut auton pohja pyritää pitämää kuivan, jottei tulisis turhii ruastevaurioit. Museoauton pitämises on ne omat velvollisuutes, vaiks ns. byrokratia onki helppoo ja halpaa (kerranki jossai näi).
PoistaMinun enon perheellä oli valkoinen kupla 70-luvulla.
VastaaPoistaEipä sen söpömmän mallista autoa olekaan.
Meitäkin tervehditään aina maaseudun pikkuteillä, vaikka ei ketään sieltä tunneta. Kiva tapa.