Romani-ystävän "sivutuote"

Melkkest nii kauva, ku ollaa tääl omakotitalos asuttu, meil o säännöllise epäsäännölliseste käyny eräs romani, olkoon nyt nimeltäs O. Nyjjo koht yhreksänkyt vuat, pitkän iän eläny ja mont maat nähny.

Ajo aikanas pihaan, esittel ittes, avas auton takakontin ja tarjos ostettavaks tavaraa. Jokases tavaras ol kirpparin hintalappu ja löyty vastaavat tiarot omaava  kassakuitti. Tiäs, ettei yleiseste ottaenkaa romaneihi kamalaste luatet. Em muist tarkkaa, mitä siäl ol, pääosi vaatet, ja neki näyttivä enempi romani-tyylisilt; bling-blingii, pitsii ja frilloi. Mut eihä meil mittää käteist ees ollu, ku pankkikorttii käytetää, ni jäätii vaa juttelee. Hän pohjusti omaa elämääs eri pohjoismais, ja kerto lapsuurest ja mite hän olisisis halunnu koului käyr, mut vanhemmat ei päästäny - ja kaikkee sellast. Istuttii rappusil ja juattii mehuu.

Sikku tul jonku kuukaurem pääst uurestas, mul ol tiatoseste vähä pikkurahaa, et voin hälle antaa, vaikkei meil mittää ostotarpeit olekkaa. Ihav vaa kolikoit, ja maksimissas vitose, eli ei oikeest yhtääm mittää. Häl tuntu olevav vaikkia ottaa rahaa vastaa ilma, etten olisis ostanu jottai, mukku me ei torellakaa haluttu mittää. Istuttii sit taas tovi rappusil pihal, ja hän kerto lissää elämästäs, mite ova muuttaneet paljo, lapsuus enempi sellast perinteist romanielämää, asuntovaunuis, mut Suames sit vuakra-asunnois, Rauma-Raisio välis. Erelles sukulaissii muis pohjoismais kans, joit käyvä säännölliseste tapaamas.

Myähemmis keskusteluis kerto lapsistas (pojist) ja joistaki romani-kiistoist, mink takii ovak kans joutunu joskus muuttamaa paikkakuntaa, ja sen sellast.

Ja näit meijä piänii keskustelutuakioi tul monem mont täs viimise kahrenkymmene vuare aikan. Oletin, et hääki on näist jottai "saanu", ku o ain uurestas ja uurestas paikal tullu, vaiks lakkasin mittää kolikoitakaa antamast. Joskus jonku juurruttamani kasvin annoin, jos kotis ol vaihtunu. Vuasiem mittaa kyl huamas, et alko kunto heikkenemähä, et selkä köyristy ja kuulo huanoni, mut sitkeeste hän aika ajoin pihal ajo. 

Ny kevääl hää kerto meneväs leikkauksehe, ja et tulee piremp tauko, ettei pääse tulemaha, et menee varmaa kesäj jälkkee seuraavaks. Toivottelin kamalaste onnee operaatioho, ja pikast toipumist, ja halattii, enne ku hän taas lähti.

No, men pari kuukaut, ja pihal ajo viaras auto täyn porukkaa. Romanei. Isäntä ol pihal ruaholleikkurii rassaamas, ja yks miähist jäi hänt jututtamaha (oliva kuulemma yrittäny tehrä kauppaa ruaholleikkurist), ku toine pariskunta ryykäs suaraa ovest sisäl - tosin Isla pysäytti sisempähä kuistin ovehe. Esittelivä ittes tyylii: "O om mun täti, oon häne siskontyttö ja tää om mum miäs"... Miäs sit siin yritti jottai sannoo, mut naine keskeytti karkeeste: "turpa kii!" - ja et heil o pensa loppu, et jollei me annet vähä seteleit, et he sais tankattuu, ni heijä auto jää meijä pihal. Hah! Iham mää meinasi oikeeste nauraa toisil päi naamaa. Eivä ossaa ees valehrel, tai sit uskova, et me "valkolaiset" ollaa täys tolloi. Ja ku tajusiva, et rahaa ei tul, ni suurimpiirteis renkaat ulvoe lähtivä pihalt.

Joo, "kummasteha" he pääsivä liikkeel, ku rahaa ei vaa tullu. Mut eihä se tähä viäl loppunu. Tuliva samal porukal viäl toistekki, ja isäntä ol taas pihal remppahommis, meijä harrasteauto Karkki-kupla pihal kans, ku autotalli pit olla tyhjän. Naiset ryykäs suaraa ovest sisäl (Isla taas pysäytti kuistin sisäovel), ku miähet rupes tekemää kauppaa meijä Karkist isännän kans. Et käteiskauppaa viäl. Naiset kuistil pyärivä, ku o ahras tila, eiväkkä uskaltanu tulla sisäl saakka. Mä tungin itteni viäl lisäks kuistil, enkä päästäny heit sisäl. Rahaa tiätty olisisis taas pitäny saar. Et "muistanks mää, et he ova O:n sukkuu"... Joo, MUISTAN! Eikä ol mittää rahaa annettavaks. Lähtivä ovi paukkue. Isäntä sit myähemmi meinas, et kerjuureissul, vaiks olisisis ollu käteist tonnei, et olisisiva autokauppoi tehny. Joo! Kulkeeks heil keskusteluyhteys lainkaa? Vai mikä juttu?

Nym mää vaa miätin, et toivottavaste Ool on kaik menny operaatiossas hyvi, ja ens kerral, jos viäl tuleva, pitäs muistaa kyssyy. Ny ol nii hätäne viime käynti, ku eivä saanu rahaa, tul heil äkkikäännös, ja äkkilähtö pihalt. Siin ei tosiaankaa ol MITTÄÄ vuarovaikutust heijä käynneis, toisin ku O:n kans. 

Et joku raja. Jos mä en kutsu ystäviks mun omiikaa kaikkii sukulaissii, ni EN kyl ot "ystäviks" ystävie sukulaissiikaa ihav vaa olemasolon takii.