Hautajaiset

Näist hautajaisist ei ol ollu meil käytännös mittää ylimääräst puuhaa, mut silti tuntu jo eilä, et "mistää ei tuu mittää", ku koko aja miätti, et "ai nii, tääki juttu", tai "olikoha se jo katottu"... Tai muut vastaavaa. Mitem paljo asioit onkaa ollu järjestettävän iha lähimmil?

Viime tipas ostettii isännäl henkselit (mitä inhoo), ku ei löyretty niit jo olemas olevii. Uusis housuis ei ol vyälenksui lainkka, ni joku keino pit löytää, ettei ol housut kintuis, ku arkkuu kantaa. Kumpikaa meist ei saanu millää päähä, et mihi ne henkselit aikanas tul laitettuu. Siivotes ain välil osuva kättee, ja taas lykätää takasi, ku ei käytet, muttei raaski poijeskaa pistää (eiväkkä viä paljo tilaa). Sit kiärtelin yht kauppaa eesintaasin, ku ettin sateevvarjoi, niit piänii kokoontaittuvii, ku vähä sateitaki lupailtii.

Ja viäl vähä illemmal sit isäntä tajus, ettei hänel olekkaa mustaa krakaa, ja kävi läpitte kaik, mitä ol olemas, eikä oikkee mittää niist voi hautajaisihi laittaa. Eiku viäl uus kauppakiarros. Lähemppää ku Mylly, ei kravattei löyry, ni joutu aikas kauvas menemää, mut löysihä sit!

Isännält kysysi, et mihi aikkaa meijä tulee ol menos pihalt, ja sano et kymmenelt riittää, ja mähä siit sit laskemaa juttui taappäi, et mitä pittää ol millonki tehtynä, et tiätää, millo viimestäs pittää herät. Mukku olin valmistautumas jo nukkumaa, isäntä meinaski, et oikkiastas pitäski lähtee varttii aikasemmi, ettei ainaskaa myähästyt (oonko tartuttanu tän isäntähänki jo?).

Mut se tarkotti, et mun aikataululista men kans osaks uusiks. Tosin ny vaihroin vaa lähtö ja heräämisajat, et ne mitä sil välil o, menee mite menee. Ja onneks olin laittanu vähä ilmaa asioitte väleihi, ku isännältähä tul vähäv välii jottai: "mihi ne uuret sukat tul laitettuu?" tai "autaks vähä tän kans" ja tiätty oltais koko aja menos veskihi, siihe meijä ainoosee, pikkuruissee, yhtaikkaa. Ja sen sellast. Pit muistaa pihakiarros, ettei jää öljykynttilät palamaha päiväks ja luukku kii, ettei kosteuskaa pääs poijes, Islan lenkki, omat, koiran ja kattie aamupalat lääkkeines, ja sitä rataa. Puuhii monellaissii.

Lopult sit päästii liikkeel, ja -tadaa- olttii varmaa toisena paikal, heh. HYVI ajois siis. Noh, isäntä ehti kipasemaa veskis, ku ol vähä pakko ottaa aamulääkkeet nesteempoistoines, ku ol arkunkantoo luvas, ettei se aiheut onkelmii. Saattii halat viarait sillee, ku kukin saapu paikal, ja nautittii iha hianost aurinkoisest kelist. Onha se hautuumaa hyvi hoirettun varsi kaunis paikka!

Kantajat saiva arkum paikoilles kirkkoho siunaust varte, viaraat löysivä paikkas, pappi saapu, kirkonkellot kumus, urut lähtivä soimaha - herkkää. Ei varmaa yhtäkää silmää kuivana pysyny koko kirkosoloaikkaa. Virret alko komeeste, mut kummaste väki hiljeni pikkuhiljaa, ku alko olemaa olo vaikeet itkun takii. 

Sit tul vähä piremp matka, ku kuljettii kirkost pihamaam poikki hautapaikal. Onki muute haural hiano paikka!

Kukat ol valmiina perikunnan pualest, viästit kukin jätti joko omien korttie kaut, tai ihav vaa sanalliseste samal, ku jättivä kukan arkul. Läheisimpie kukat ja viästit men suaraa arkum pääl, kuvun al, ja muitte tul hautasuajam pääl. Tää om mul uus tapa, ei ole enne vastaha tällast tullu. Tavat muuttuu.

Sit ol kaunis muistopöytä iha JUST ittes olosen kuvan kans isännäv veljest, ja adressei tul lissää koko aja, sitä mukkaa, ku viarait saapu lissää. Sevverti joka paikas ja menos mukan ollu, ja osallistunu jos mihinki, et moni halus terveises ja osanotot laittaa tulemaha.

Eikä tosiaa tarjoiluis ollu mittääv vikkaa! 

Piänehkö porukka koos, kutsuttuina. Lämmin, herkkä ja kaunis tilaisuus!