Ei (taaskaa) menny päivä niinku aattelin. Olevannaa olisisin ehtiny tekemähä vaiks ja mitä. Lopputuloksen näät päivityksen lopust.
Tänäpe on tiäl ollu hiljast, viikolloppuvapaat tiätyäläisilki. Täsä on kummiski tää "meijä" maasähkökela, ja taustal, talon nurkas toi pääsulakekaappi, mihi tää tulee sit yhristettyy, jossaikohtaa (mitä me ei tiäret).
Islaa ei paljo näät isommakkaa vekottimet kummastuta. Enempi ny o uussii hajui tosa tiäs, mitä on kaivettu ja muljattu.
Aamun sato toi yllättävänki mont chilii, et kyl ne siv vaa punastuu, ku väri vaihtumaha vaa enste lähtee. Siihe onki sit aikaa menny. Lisäks kesäkurpitsaa, kurkkuu, yks avomaankurkkuki, paprikaa ja tomaattii. Omppuiki otin, josko täsä päiväseltäs olisisin ekat hillot pikkusiim purkkeihi tehny. Täytyy tarkkaan pittää liinaa pääl, ettei noi pikkukärpäset pääse käsiks, ku tasol ei oikkee ol kahrel kuvul tilaa.
Simmää hajin kellarist optimistiseste ajateltun reippaallaiseste purkkei steriloitavaks. Pesukonees saava ekan kiarrokses, ku ova tual "varastos" ollu tiäs kuimmont vuat jo ennenku kellarihi siirrettii.
Sit pesuj jälkkee viäl kansie kans kuumaha uunihi orottamaha, et "mössö" olisis valmis purkitettavaks. Aika hyvi tul ajotettuu kyl, ettei uunii tarvinnu kamalan kauvaa pääl pittää.
Sit lährin kalttaamaha, kuutioimaha, kattilas keittämähä, kaikkee herkkuu ja hyvää. Vaiks tuliha täs hommas iha kaikellaist myäs tonne lämpökompostorihi viätävää, ruakaa sinnekki.
Sil välil ku aineet pöris kattilas, tein purkkimerkinnät. Aattelin, et "varovaste" VAA kolmeem purkkihi. Mut lopultas sit...
... niit tarvittiinki vaa kaks. Mite tää hillomarmeladisokeri nyssit käyttäytyy, saa nährä. Jääkaapis säilytettävää, ja siks en ees aatellu mittää isomppii purkkei. Tää toine tais olla neljä desii ja toine kolme. Kyl näit aineksii tulee viäl, et JOS nää oikeest tulee käyttöhö, ni voin nährä vaivan uurestaski.
MUT seuraava satsi on sit ne omenat ja hillo niist. Ev vaa enää tälle iltaa jaks. Huame? Ehkä (tai sit ei, saa nährä).
Ihaillen katsoin noita hillopurkkeja ja heti teki mieli ruveta hillojen keittoon :-).Niin kivat nimilaputkin !
VastaaPoistaOlen hillohamsteri vaikkei meillä oikein tahdo hillot tehdä kauppaansa. Huono yhdistelmä !
Paholaisen hillo on tietysti ihan oma juttunsa ja jos siitä tulee hyvää niin se kyllä menee ihan minkä kanssa vain.
Meillä ei kasvanut tänä vuonna lainkaan chilejä kun aikaisemmat kuivatut on jääneet kaappiin kuleksimaan.Ja koen jotenkin niin hankalaksi sen ettei koskaan tiedä miten tulisia niistä tulee vaikka kuinka tutustuisi eri lajikkeisiin etukäteen. Tai kun ostaa kaupasta niin tulisuusaste voi olla 0-100 :-))). Sellaisesta tulisuudesta en välitä joka vie kaiken muun maun mennessään mutta sopiva hedelmäinen polte on minusta ihan ok.
Kari ennemmän on meillä kiinnostunut noista chilijutuista kuin minä ja hän joutuu aina ensin maistamaan sen tulisuusasteen !
Olipa hauska, ku kertosit, et aikasemmat chilit ovaj jääny kaappiin. Ha! Meil isäntä on kans se chili-tyyppi, MUT ei hänkää oikkee saa noit kuivattui juttui käytettyy. Meil o erellisilt vuasilt sekä jauhet (TOSI tulist), hiutalet (tulist), et pualikkait kuivattuin purkeis, mut siällähä ova...
PoistaNy on käyttäny tuareit chilei ain välil jossai, ku ny ei ol liija tulissii versioit kasvamas. Ja maistuva muuto hyvält. Niitäki o ollu, et se perusmaku oj jo paha, ja siihe pääl tulisuus, ni... Yh! Nämä kaks lajiket, mitä tänä kesän tulee, ova molemmat hyvii (toise lajiket ei tiäret, se "perus" [?], ja toine o "kikkelichili"). Ja näit molemppii tulee PALJO! Munst ain parast, ku sato o käyttökelpost, oikeest. Eikä jää notkuumaa minnekkää vuastolkul.
Eilä sit tosiaa söin itte ekaa kerttaa paholaisehilloo, ja se ol toi mun omatekemä. Ja iha syätävää siit tul! Sopi keitettyje perunoitte ja grillatun kananrintapalan kyytihi varsi hyvi! =)