Kiitos myätätunnost (erelline päivitys)! 💕 Ittel o enempi surku ny isännä, hänev veljes, veljes vaimon ja veljes lastem pualest. Tuntuu, et isäntä kanavoi oman surus tekemisee ja puuhailuhu, höpöttelee itteksee (mitä ei normisti oikkee tee) ja "kertoo" koko aja mitä on tekemäs, ettei vaa tuu ikävä puseroho.
Vähä ärsyttääki vissii mun kyynelehtimine, ja asian esil tuamine välil. Siis ei tartte sanoo mittää, ku näkkeehä hän, mite itken; äänee tai äänettömäste, mut kyyneleet valuu ja silmät om punasina...
Ekat omenat o alkanu tippumaa. Nurmel, pehmeesee alustaha, et hyvinä pysyvä, raakoi viäl, toki. Mut sit on näit vaurioituneit. Pinnas vaa vikkaa, jostai syyst. Nykku tarkastelin, ni näit o enempiki, mut...
... on siäl sit näit oikkeenki siistei. Iha näi maistuva melkose kirpeilt viäl, mut ehkä tulisisis iha hyvää piirakkaa kummiski? Taas miätin piirakkaa. Kyssärinä raparperit, niinku nääki. Ei voi tiätää ennenku kokeilee. Mut saanks aikaseks, se onki sit eri asia. Isäntä puuhailee yht ja toist, ja mä en saa MITTÄÄ aikaseks.
Amppelitomaatit takaterassil ovak kans IHA täyn raakileit. Ja nii hyvi tukeutunu toho kehikkoho, et näit ei täst siirrellä, ainakaa ilma, et oksat katkeileva. Eli koitan seurat säätiarotuksii sillee...
... et pääsisin pelastamaha saron enne liija kylmii kelei. Eli siis raa'akki tomaatit sisäl kypsymähä. Kasvareil o enempi aikaa. Viime yän ekan kerra laitin öljykynttilän palamaa yäks, ja näyttää silt, et pittää näil säil lämpötilan neljä astet ulkolämpöö lämpimämpän. Jos vaiks vauhrittais pikkase tota saron kypsymist - tai siis värin saamist. Olis oranssii paprikaa, punast paprikaa, erilaist tomaattii, erilaist kurkkuu, kaht erilaist chilii ja tiätty niit kesäkurpitsoit. Osa kurpitsoist o taivasal maan tasol, niinku avomaankurkkuki - kurkunalkui näkkyy, mut ova sellassii ohkassii puale senti - senti mittassii, et mittää kylmää ei nykkyl oikeeste kaivattaisis.
Tekihä se isäntä piäne lenki meijä Karkki-kuppelin kans, et sai vähä "tuuletettuu" ajatuksias, ku tätähä täytyy oikeeste AJAA. Ei ol ohjaustehosteit, jarrutehosteit (ei turvavöitäkää), eikä vaihteet vaa "liu'u" seuraavaha, vaa kaik täytyy tehrä ajatuksel tarkotukselliseste. SE on yks asia mist me molemmat tykätää, et saa oikkeeste ajaa, eikä vaa kääntää rattii. Ja mä olin just koiran kans tulos omalt lenkilt kotti. Sellast! 💙
Ikävät hetket teidän perheellä, lohdutuksen sanat on minulta kadoksissa, koska jokainen käsittelee raskaan murheen omalla tavallaan ja suree omalla ajallaan!
VastaaPoistaOn sinulla tulossa mahtava sato tomaateista, toivotaan ettei kylmä ehdi kiusoiksi!
Olet ajatuksissani!
Kiitos, Sirpaliisa! <3
PoistaKuten edellinen kommentoikin, jokainen suree omalla tavallaan, mutta suru on käytävä läpi, että voi jatkaa elämää.
VastaaPoistaSain pojan pihalta omppuja ja laitoin niitä pannariin. Hyvää oli!
Oma sato on rikkaus, teilläkin.
Pannariki hyvä ehrotus!
PoistaJa kiitos, Tampereen Mummu! <3
Olen niin mielissäni että jaksat ja pystyt kirjoittamaan sillä sekin on hyvä kanava päästää surua ulos. Arkiset asiat pitävät myös vähän ehkä niitä ikäviä ajatuksia kurissa. Pitää jaksaa kuitenkin hoitaa koti, työ ja eläimet ja ehkä sitä pihaa ja puutarhaakin. Ja olla vielä tukena läheisille.
VastaaPoistaHyvä että Karkki on nyt miehesi kaverina !
Touhulasta tulee omenoita taas turhankin paljon ja aina se sama juttu että mihin niitä sitten käyttää. Annan tietysti kaikille ketkä vain huolii.
Yleensä olen pakastanut omenaviipaleita sellaisenaan ja niistä sitten tehnyt piirakkaa talven mittaan. Kuivaan myös ohuita omenaviipaleita. Mukavia natusteltavia :-). Ja aika monena vuonna ollaan mietitty omenasiiderin tekoa mutta ollaan siitä luovuttu.Liian vaivalloista ja riskaabelia touhua :-).
Mul on tää kirjottamine ollu ain yks iso apu järjestel ajatuksii ja tunteit. Kirjottelen näpytelle ja kirjottelen iha kynäl, molemmat toimii. <3
PoistaParit naapurit ja ystävät teettää omist omenoist mehuu mehustamol. Viävä sin ämpäri-/laatikkokaupal oman pihan omppui, ja saava sit takasi tiivistemehut pusseis, mikkä säilyvä hyvi kellarilämpötilas seuraavaan kesään asti, ja jos pittää huaneellämmös, ni parise kuukaut.
Mut noi kuivatut omenat ovak kans hyvii. Lokalahremmummun tykön niit ain laitettii kuivumaa syksysi kööki kattoho. Mut siäl ei pöly lentäny niinku meil. Tääl o näit karvattei sevverta, et en tykkää "ilmas" kuivattaa mittää. Ehkä testaan tota yrttikuivurii, mut voi ol, et omenat ovav vähä liija "paksui" sil... Mut sellane pikkase sitkee kuivattu omenaviipale ov vaa NII hyvää!
Samaa meinasin minäkin sanoa, että jokainen suree omalla tavallaan. Ja että on pääasia, että suree sen aikaa, kun oma pää (ja sydän ♥) vaatii.
VastaaPoistaHurja määrä tomaatteja!!!
Amppelitomaatit tosiaa on yllättäny, ku ova ihav vaa paljaan taivaan al kasvanu, lannotus vähä hankalaa, ku vähäv välii o satanu vet ja multa märkkää... Noit lannotetikkui o olemas, mut niitte "kyyris" tulee sit se kahrev viiko varoaika, millo ei saisisis poimii satoo...
Poista