15 syyskuuta 2026

Iltapuuhii

Ain yritän ehtii pihakiarrost tekemää viäl vähä valosamppaa aikaha, mut huamaan, et koko aja se käy vaikkeemmaks ja vaikkeemmaks. Eiku ottalamppu päähä, kori kyytihi ja menoks - pilkkopimiäs vaiks. Ni sillai ei kompastele tai törmäile mihinkää.

Sel lisäks saaki tottuu tähä, et nyv voi JO ain välil olla VALOT talousrakennukse ylisil, misä ei aikasemmi ol pimiäl ollu KOSKAA valoi. Se ku o ollu vaa heinävaraston talon karjal, mitä se sit millonki onki ollu, enne meit, talon valmistumisej jälkeisel ajal. Lehmä tai pari, lampait, ehkä kanoiki, mitä ny naapurustoo on asiast päässy puhuttamaa. Siis tää ov vähä hämäräm peitos, ku ei ol mittää "kirjoil" tällassii asioit.

Ja sikku saaraa saunaa, ton ylisev valon alapualel siis, alkaa kyhäämää, ni käytännös siälläki om pakko iltasi valoo pittää, jos meinaa nährä mitä tekkee. Nii äkkii se hämärä nyjjo hiipii. Pittää muistaa laittaa piipum pääl verkko, ettei naakat kevääl men pesimähä siihe, ku pesimäaikan ei sit enää saa piippuu purkaa, muttei me nyv vaa enää tänä vuan sitä purkuu ehritä tekemähä millää. Viäl puuttuu lattiaa ja seinää, ennenku saaraa ruvet siirtämää kevyest pressukatoksest kamaa sisäl. Niil kaikil ku pittää ny löytää muu paikka, ettei tonne saunatilaha voi talveks laittaa - siihe tyssäis sit meijä remppa kokonas, eikä olisisis tarkotus. Vaiks hittaammi tää ny etenee, ku kesälomal, ku remppa-aikaa ov vaa illat ja viikolloput, ja niissäki välil o sovittuu muut puuhaa, mikkä kans pittää tehrä. Mut eipähä touhuilut lopu! Ei tartte peukaloit pyäritellä!

Illal siis napsin ny kaik olemas olevat tomaatit kyytihi, mahrollisimma hyvi viäl nois omis tertuissas, ku sellasen ohjeen löysin, et kypsyvä "varren" kans paremmi ku kokonas ilma. Saa nährä. Kukkuralline korilline tul. Sinne alle jäi ny yks melkkest kokonas värii oranssiks vaihtanu paprika kans. Talouspaperim pääl uunipellil ja uunihi turvaha kissoilt ja koiralt. Ja yks omena kyytihi. Ku kokkailee, pellin saa nostaa poijes, kuha valvoo asiaa...

Kurkut jää viäl, niis näyttää ytyy viäl löytyvä, ja muutama täysvihree paprika. Kasvustot vaa seuraavaks tomaateist ales ja ulos kasvarist kompostihi. Toisist pikkukasvareist viäl tullee jokune tomaatti myähemminki, ettei tää satokausi ny just tähä tyssänny niittenkää osalt viäl. Hajautettuna hyvä! 😄

6 kommenttia:

  1. Syksyn hämäryys on aikaa josta tykkäsin mökillä, koiran kanssa maantie kävely ilman valoja, kummasti silmä löysi jotakin hämäryyden rajalla.
    Tomaatteja äitini kypsytti ikkunan eteen viritetyn langan varassa, ne oli poimittu terttuina ja ripustettiin langan varaan valoon ja huoneen lämpöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tykkään kyllä myös pimeydestä, pimeään aikaan. Ja kesälläkin nukutaan pimennysverhojen avustuksella. Mutta on mulla aina valot mukana menossa silti. Vilkasliikenteinen, kapea tie, missä pääosin kuljetaan, turvaa niin itseä kuin koiraakin. Mitään katuvaloja tähän EN kuitenkaan kaipaa. Nuo metsikön takaa loistavat 8-tien valot ovat jo niin kirkkaat, ettei tähtiä tahdo kunnolla tässä nähdä - pimeimpäänkään aikaan. Saatika mitään revontulia.

      Tomaattien kypsytyksille on monenlaisia ohjeita, ja joitakin menneisyydessä jo kokeillut. En ole täysin vihreitä, värimuutosta aloittamattomia, saanut koskaan punertumaan, homehtuvat tai kuivuvat vain. Valoon meillä ei voi jättää, lemmikkien takia. Tulee mitä tulee, yritetty ainakin on. =)

      Poista
  2. Minäkin siirsin äsken omenaviipaleet tuvan pöydän päältä sähköuuniin kuivumaan :-))). Ajattelin että kun huomenna pitää taas palata kaupunkiin niin ei ne sitten enää kylmemmässä huoneilmassa kuivu; homehtuvat vain.
    Ei se pimeys minustakaan pahasta ole. Mutta jotenkin yllätyin taas kerran tänä syksynä miten nopeasti se illan pimeys tulee. Ei muka tähän ikään sitä(kään) ole oppinut.Tämä alkusyksy on minusta kyllä ihan hienoa aikaa.

    Vihreistä tomaateista tuli taas mieleen se säilyke. Pitäisiköhän tänä vuonna tehdä. Materiaalia olisi kyllä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tost pimeyrest keskustelinki just vähä aikkaa sit yhre Vancouveris asuvan kaverin kans, ku hää oletti, et meil olisisis ny päivän valosa aika paljo heit lyhkäsemp, ku pohjosemmas asutaa, mut mehä siirrytää vast poijes siit "yättömäst yäajast", eli me tunnetaa, et pimee tulee äkkii, vaiks monis paikois meit etelämmäs pimeet ojjo paljo enemmä. Ja siäl tulee pimeys paljo noppeemmi, meil sentäs o sellast "välihämäryyttäki".

      Mut itte tosiaa hämmästelee kans, mite noppeeste ja välil iha huamaamattaki, se pimeys oikeeste tulee.

      Mä pääryin kokeilemaha tänä syksyn vihreist tomaateit chilihilloo, ku käytännös kaik muut aineet löytyy paitti tuare inkivääri, jauheena löytyy sitäki, ni käytän sitä.

      Poista
  3. Hei! Tomaatteja joskus kasvattaneena sain raakileet jatkokypsymään kannellisissa kananmunakennoissa; hyvin toimi, maukkaita tuli!
    Kiitos kivasta blogistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anonyymi! <3 Juu, hyvin taatuste toimis, jos voisisis pittää - meil noi kanamunakennot ova koiran "herkkukoteiloi", ni ei uskal yhtää jättää esil nii, et koira ulottuisisis. Menis taatuste "paremmil teil". Hah! Kyl nää kypsyvä monellaises paikas, varsinki omenoitte avustuksel. Mut jokkut vaa ehtivä pehmet, jokkut kuivuu, ennenku muutost tapahtuu. Nii se siv vaa menee.

      Poista