Päivä vanhuste kans

Täti, äiteen nuarin sisko, ajo meijä pihal, vaihrettii mietti kärrihi ja ajettii vanhuste lua.

Äitee teki makkarasoppaa, ja kylläpä oliki hyvää! Just isännän kans tosa miätittii, et ku seuraavaa kauppanoutoo miätitää, ni tehtäis makkara- tai nakkisoppaa, ku viimisest ojjo aikkaa. Nymmää pääsinki herkuttelemaha jo ennenku ehrittii itte ees aineksii ostamaha.

Jälkkärinä maistelttii tätä mun tekemää chilihilloo. Siis tätä, mitä oon ekaa kertaa ikinä tehny, ja nyssit ekaa kerttaa ikinä syäny. Torettii, et chili tuaksuu ja maistuuki, muttei liikkaa, eikä liijav vahvana. Eikä ol hottii ollenkaa. Ja varsi hyvi sopi porkkanasämpyläm pääl, mut ei tulis miälee laittaa ruisleiväl, jostai syyst.

Täst vois laittaa lusikallissii kastikkeitte joukkoho, pitsam pääl, ja mikäs ettei vaiks lautasel liharuuvan kyytihi, pottujev viärel. Makkiaa, mut silti sillee ruakasal taval. Sellane jännä uus makuyhristelmä. Ei paha!

Kummipoika ei ny lähteny reissuhum mukkaa, mut saattii herkutel hänen tekemil kanelipuusteil, kummiski. Nam!

Vilpertti-kisu otti rennoste, ku me höpistii siin ympäril menemää jos mistäki aiheest. Huamaa, et nährää aika harvo tärin kans, ku asioi om melkkest enempi, ku mitä ehritää käymää läpitte, eres sillee alustavaste ja pintapualiseste. Aiheet poukkoili ja joku jäi keskenki, heh. Siit sit jatketaa taas myähemmi, kuha ehritää näkemää uurestas. Tai sit chattaillaa sitä enne votsappis tai feissaris.

Mut olipa kiva päivä! 🧡