Meijä muavinpurija

Juuh, tul eilä aamusel olttuu niimpal kaikkee puuhaa, ja menemist ees-taas, ennenku oikeest mökkeilemähä lährettii, ni JOTTAI unohtu. Muistin kyl tarkistaa, et tiatsikka on kii, ja sellast, MUT...

... en huamannu laittaa näit mun duudlauskynii, mikkä säilytetää "vetoketjupussis", etteivä kuivu, omaam paikkahas, vaa ne jäi mun luannoslehtiöm pääl, tiatsikan ettee pöyräl päiväks, ku lährettii.

Nipsuha sen sit jotenki huamas. On kyl nii hassu kaikkie muaviem pääl, mitä rapisevamp, sitä enempi. Ei syä, mut pureskelee ja jyystää. Joskus löytäny roskiksest (paperiroskiksest siis) jonku piänemmä muavin, ja pyäritelly sitä suussas palloks, ja sit sylkässy sen poijes, ku varsinaine pureskelu ei enää onnistu. Tän takii olla käyty ellälki pariin otteesee, et onks hampais joku onkelma, tai olisisiskos joku sualistojuttu, närästyst, tai jottai, mut tähäv vaa ei tunnu löytyvä mitää varsinaist syyt. Muutaku et se tuntuu kissast jotenki hyvält. Pureskeltaviks kelpaa kyl toisinas myäs alumiinipakkaukset, sipsipussit ja sen sellasekki oikkee rapisevat, ritisevät materiaalit.

Mut men se vetoketju täs pussis kii viäl. Hah! Ei tää kyl ny enää nii ilmatiivis ol, mitä se oli. Täytyy ny seuraavis duudlauksis ja kirjotteluis käyttää näit kynii, ni eivä ehtis kuivuu ennenku muste loppuu. Mujin kynihi kyl saa täytteit erikses, varmaa ehkä näit vetoketjupusseiki. En ol nii tarkkaa tutkinu.

Eli muavit ja muut rapisevat materiaalit siis vaa pyritää pitämää poijes kissan ulottuvilt. Ja siltiki joskus välil vahinkoi sattuu.