20 kesäkuuta 2026

Juhannuspäivän juttui

Hiano päivä ollu! Nii kelie, ku tunnelmie osalt. Sekalaises järjestykses kaikellaist taas täsä. En yritä laittaa järjestyksehe, ku aika ei vaa siihe riitä. Sori!

Mä en ol mitenkää impulsiivine ihmine, ja tartten aikaa miättii menoi, jos sellassi o. Harvo siis lähren extrempore mihinkää. En omast toimest, enkä houkuteltun. Ny tää juhannus ol sellane "tulee mitä tulee", ku meijät ol kutsuttu vähä sinne tänne (vaiks sanottiinki kaikil, et ny om muut puuhaa), ja meil ol jokune tulos sillee "ehkä". Ja ollaa menty siis nyt sillee, ettei olla pahemmi valmistauruttu sit yhtikäs mihinkää. En yhtää tressaannu siit, et ystävät tulee käymää, en niimpaljoo, mitä ain niit omii lähtemissii. Siks onki ollu ihanaa, et ystävä on tullu piipahtelemaha, ja tänäpe viätettii vähä piremppääki aikaa yhres. 

Ehrittii raijaamaa tavaroit kivaste isännän kans aikasemmi just, et hyväl omaltunnol isäntä sai men viilennyskoneev viärel omiin juttuihis sil välil, ku me olttii "maisemi kattomas". 😉 Saatii turista oikkee kunnol.


Joo, hypättii kuvis het iltapäivähä, ku olin tosiaa ystävän kans lenkil, ja käyttii kattomas museosillan tilannet. Se o HUANO. 😠 Kunnan mail oleva silta, mut kunta ei tee asial yhtääm mittää. Surullist ja turhauttavaa!


Päivälline men iltapalaks, ku men sevverti viimetinkaha grillin lämmittämine, ku se aika vaa "humpsahti" johonki. Mut mikäs siin varjos, mut kummiski lämpimäs, ol istuu ja syär. Piänii tuulempuuskii tul, et paperit lens ja sen sellast välil, mut ei sitä täyt tyynt osattu orottaakkaa.


Vähä enne lipun laskuu täytettii uima-allas, et nährää aamul, et pitääks se ilmaa...


Oltii Islan kans lährös iltalenkil, ku isäntä laski lipun. Johonki se aurinkoki hävis, vaikkei mikkää myähäne viäl ollukkaa.


Sit siirryttiinki taas aamuhu. Palattii aamulenkilt, ni siitähä se lippuki näky piham poikki kattoes, ku ossaa kattoo oikkiaan suuntaha.


Kasvilavoilt puksahtelee mullast esil yht ja toist. Salaatti-mix, tilli ja herneet näyttävä kaikkeist nopeimmilt täsäkohtaa.


Mut ollaam me jo omii mansikoit maisteltu. Paljo makkiamppii, mitä kaupan tuaremansikat.




Paprikaki alkaa jo pikkuhiljaa vaihtaa värii!


Ja vattuiki näkkyy, vaiks kukat avautu just kaikkeist kylmimpän ja tuulisimpan aikan. Pelkäsin, ettei mittää marjoi saara. Vähä kyl omenoitte kans sama. Ja ny näyttää tulevan omppui iha kunnol tulos.





Lounaaks syättii uussii pottui, voit, sillii, tillii ja salaattii. Se perinteine juhannusruaka. Oltii sisäl, ku terassil ol nii kuuma, ettei viittiny sinne hikoilemaha mennä.

Ja sit palattii sinne ystävän kans tehtyyn lenkkihi, ku nappasin peltoje toiselt pualelt kuvan meijä torppaha päi. Kyl se lippu siäl näkkyy, ku oikkee tarkkaa kattoo. 😉

Saattii autotallist vähä isomppii huanekalui poijes, ja kannettuu pressun al. Sinne sit o hyvä koota yht ja toist remppatarvet, ennenku tulee aika palauttaa ne takas autotallihi. Pöytii on kyl liikaa, et joistain meijä on luavuttava, ku tulee aika pistellä kamat niitte OIKEIL paikoil. Sitä enne o viäl lissää tyhjennyst, seinie fiksailuu, maalailuu, rappuje rakentamine, hyllyje kasaamine (ne sentäs ojjo olemas) - et iha het tää homma ei tul tehtyy. Jatkuu sit tyäpäiviej jälkkee iltasi ja niin viikolloppuin, ku pojat ei ol tääl, eikä ol muut menoo. Isännä kesälomaki alkaa vast heinäkuum pualivälij jälkkee - mul mittää varsinaist lomaa olekkaa. Otan päivän sillo toisen tällö, niinku ennenki ain.

Mut meijä "jusseilu" jatkuu viäl huame! 💞

4 kommenttia:

  1. Justiinsa eilen puhuin Siskoni kanssa siitä miten ajat on muuttuneet siitä kun ennen saatettiin piipahtaa kavereille, sukulaisille, naapuriin eikä siinä ollut sen kummempaa "vierailun" tunnetta. Juotiin ehkä kahvit ja vaihdettiin kuulumiset.
    Nykyään sovitaan melkeinpä kuukausien päähän kaikki tapaamiset :-). Yllätysvierailuja ei harrasteta juurikaan. Kiva kun sait kaverisi kyläilemään extempore.

    Nopeasti alkaa näköjään satoa tulla. Jo ihan omia mansikoitakin !! Ja kyllähän se totta on, että kaikki mikä omasta pihasta on lähtöisin maistuu niin paljon paremmalta kuin kaupan tiskiltä.

    Kiva kun saatte vielä yhden "lisäpäivän" juhannuksen jatkoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehä se nykyäs, ku kaikil on niimpal sitä omaa ohjelmaa, et jos vaa putkahtaa paikal, voi ol joku "paha" tilanne pääl. Tai sit ei olla ees koton.

      Mä ku en tykkää itte lähtee minnekkää, ni onneks mul o ystävii ja sukuu, jokka sit taas tykkävä lähtee liikkeel, et pääsevä siit "omast piirist" välil poijes, ni tuleva toisinas yllättäiki piipahtelemaha. Se om mum miälest iha ok.

      Just isännä kans puhuttii, et kyl me tairetaa noihi valmistaimihi siirtyy tulevaisuures kokonas, ku satoo alkaa niist tulemaa näi noppeeste. Omakasvattamist alkaa saar satoo vast heinäkuum pualivälij jälkkee... Saa tiätty nährä, et riittääks tätä satoo nyssit kuim pitkäl, ku ollaa totuttu kummiski iha elo-syyskuul viäl samaaa omast maast yht ja toist.

      Kiva päivä tulee tästäki, uskon! <3

      Poista
  2. Niin totta. Meillä oli ennen - en nyt voi sanoa useita, mutta - muutamia ystäväpariskuntia, joille saatettiin poiketa tuosta noin vaan ovikelloa soittamaan ja kysymään, sopiiko tulla, saako kahvia. Ei oo enää ketään. On eronneita ja karanneita, yhteydenpidon lopettaneita kun muutettiin tänne "eihän siellä oo ees mitään". No sen ymmärrän: meille ON otettava ihan asiakseen kylään lähtö, kaikki (mitkä kaikki?) asuvat kaupungissa ja ees taas matkaa tulee 100 km. Eikä mekään käydä enää kellään kylässä.
    Yksi ystävä luopui juuri autostaan, kun asuu kaupungin keskustassa ja pääsee töihin bussilla. Meillekin pääsee bussilla, me voidaan kyllä hakea tuolta keskustasta kauppareissulla.

    Mutta eipä tuo mitään. Me viihdytään täällä kahdenkin, Naapuri-Ystävä käy kahvilla silloin tällöin, Mursun "Adoptiosisar" (Naapuri-Ystävän avovaimo) poikkeaa töistä kotiin mennessä joko hakemassa tai tuomassa ostoksia 😂 - palvelu toimii siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä kauempana suku/ystävät asuu, sitä hankalampihan sitä on vain mennä ja poiketa - jollei nyt joskus jonkun reissun ohessa, ohimennessä, jos tulee mieleen (ja on aikaa) piipahtaa.

      Mutta aina parasta, kun ei sitä edes kaipaa! <3 Itselle ei tule kaipausta lähdöstä, enkä osaa oikein kaivata tulijoitakaan, vaikka aina ilahdunkin, kun joku piipahtaa. Ilmoittamalla tai yllättäen. <3

      Poista