Ny lentelee paljo perhossii joka paikas, mut mite munst tuntuu, et tää ihmiste kiireine elämäntyyli on tarttunu niihinki(?). Piipahtava kukal pikaseste ja taas lentoho ja seuraaval kukal. Lentäväkki jotenki noppeemmi, ettei mistää "lepattelust" voi puhhuu. Supernopeit tänä kesän.
Isäntä tosa ulkon piipahtaessas höpisee, et "nokkosperhone, amiraali, neito"... ja kaikellaissii päivä "yäkkössiiki" vissii näkkyy, niit "jättikoiperhossii" (mum miälest), siis noit kaali-, sitruuna- ja tiäs mitä... Niit vähä piänemppii. Taitaa ol ny se yleisin perhosten lisääntymisaika. Ainaki tuntuu, et jokane pikkanenki nokkospuska on täyn munii just täl hetkel. Koht menee lehret "paremppii poskii". ;) Saa nährä, paljonks meijä lavakasveist menee samaan syssyyn, ku mittää suajaa ei olla laitettu.
Mut kuvat siis pääosin perhos"mettästys"kiarroksilt, muutama myäs meijä lenkeilt. Pyry ol ny joka lenkil menos mukan, ku ei ol liija lämmint. Vähä viileemp (ja tuulisemp) päivä ku sunnuntain.
Juhannusruusus ov viäl jokussii hyvii kukkii, mut suurin osa alkaa jo tiputtelemaa, et maa o "lumivalkone" puskan al. Silti siinäki pörrää viäl yht ja toist "ötökkää", mist o ollu mahrotont saara kuvaa.
Em muist, et mul olisisis ollu tällast onkelmaa ikinä aikasemmi. Onks hyänteisil oikeest ny enemmä vauhti pääl, ku normisti, vai mikä mättää?
















Ihania kesäisiä kuvia. Perhoset ovat vaikeita kuvattavia. Tein viime kesänä perhosbaarin punaviinistä ja sokerista. Piti heti baari sulkea, koska lähistön tarhamehiläiset rupesivat liikaa juopottelemaan
VastaaPoistaViime kesä mult jäi pihailut kintun takii välist kokonas, mut sitä enne oon kyl saanu kuvii perhosistki. Ei ne mum miälest näi arkoi ja noppioi ol enne ollu (tai sit mää oon tullu iha ka-ma-lan hittaaks). =P
PoistaMäki oon noit pörriäisbaarei joskus piremmil hellejaksoil laittanu, MUT ne ova koht murkkuje valtaamii. Sinnehä ne menee hölmöyksissäs uimaa ja upoksihi, vaiks paljo laitan kivii nii, et voisisiva vaa juar, minkä juar tarttee, ja sit poistuu, ja antaa tilaa muil... No, ei ny nii pitkää kuivaa jaksoo ol (viäl) ollu, et "baarittais".
Pari mehiläislootaa täsä meijä tonti viäres o, täl kesäl laitettu, et ehkä neki tosiaa lähtis helpon herkum perää. Ei tiär. Noit ei kyl kamalaste ol näkyny omal pihal, mis liä käyvä, kauvempan. Pörriäissii kyl o, muuto.
Tuntui niin hassulta mutta samalla vähän ikävältä ajatus perhosten ja muidenkin öttiäisten lisääntynyt kiire :-).
VastaaPoistaMutta kun jäin asiaa miettimään niin aikaisempina kesinä Touhulan pihassa pyöri paljon sitruunaperhosia, mutta nyt olen nähnyt vain muutaman vilahtavan.
Hienoja nuo kaikki kasvi (ja eläin:-)kuvat mutta erityisen upeaa on tuo maksaruoho. Herttileijaa miten kauniisti ja runsaasti se kukkii.
Katselin jo sillä silmällä tänään maitohorsmaa (värjäys mielessä) mutta täällä se ei vielä kuki, mutta komeasti kasvaa muuten. Vähän turhankin villisti ! Joinakin vuosina olen käyttänyt nuoria maitohorsman varsia parsan tapaan. Ihan hyviä olivat, mutta nyt ovat jo liian puumaisia syötäväksi. Niin ne jäivät voikukankin lehdet tänä vuonna syömättä :-).
Joo, ittel tul kans sellane vähä ikävä olo, et onks tää kiireisyys sellast globaalii, et on tarttunu jo itikoihinki. Ei kiva! Mut oletan, et oikeest syy o (toivon), et ekaks ol kylmää ja hurjan tuulist mont viikkoo peräkkäi, siis näil lentävil ol haastet pääst "hommilles". Ja sikku tul lämpimämppää, kuivat ja tyynemmät säät, ni "luanto kutsuu", eli äkkii "syämää", äkkii lisääntymää. ;) Aika haasteellissii kelei ny o kiältämät ollu.
PoistaMaksaruaho tykkää tos soral kasvaa. Viime kesä jäi kokonas hoitamat, ni ol kasvanu reunakiviem pääl, ja nykku mä siirsin kivii, jäi aukkoi kasvustoho. Mut äkkiäkös toi kasvaa niihinki taas. Noi kivet tuntuva uppoova tonne maaha, et ne täytyy joka vuas nostaa esil. Ja isäntähä ei sitä tee, eli jäi siks tälle kesäl, ku mun kintun takii koko viime kesä jäi välist.
Meijä tontil taitaa ol tää yks ja ainut horsmakasvusto, mikä joka vuas kasvaa yhrel tai kahrel kukinnol piiskupenkir reunal. Voikukam maust ei tykätä, ollaa testattu kyl. Voikukkamarmeladii maistoin ystävän tykö, ja se ol hyvää, ku ei maistunu voikukalt lainkka, hah. Ja viäl olis muutamis paikois meil sellassii oikkee isoi rapsakoit lehtii (liija isoi ihmisil, puumaissii), mikkä olis oikkee herkkuu kaneil. Siskon tytön ranskan lupal aikanas kerättii isoi pussillissii herkkuu parhaasee aikaa - ja sit tällee myähemmi joitaki sillon tällö. Ja nää isot leveet lehret tuntu oleva kaikkeist parhaimppii. ;) Se pupun "puputtamine", ku syä lehtee, on tosi SOMAA. <3